Raamattu ja aurinkokello tukevat vahvasti geosentristä maailmankuvaa

Entisaikaan määriteltiin kellonaika aurinkokellon varjon avulla.

Raamatun aikaan käytettiin ajan tarkastamiseen aurinkokelloja. Kun aurinko liikkui litteän Maan yläpuolella, myös varjo liikkui aurinkokellossa (jos ei ollut liikaa pilviä taivaalla). Silloin kun aurinko oli hävinnyt perspektiivin pakopisteen taakse,  ajan määrittämisen apuna käytettiin tähtikuvioita. Näin ihmiset tekivät koska he tiesivät, että tähtikuviot pysyvät kasassa vuodesta toiseen, ja ovat tiettynä kellonaikana aina samassa ”ilmansuunnassa”. Jopa puolen vuoden päästä tarkasteluajankohdasta, tähdet olivat luotettavia suunnistamiseen ja ajan määrittämiseen. Tämä luotettavuus kuitenkin katoaa aurinkokeskeisessä maailmankuvassa, sillä siinä tähtikuvioiden sijainti muuttuu. Nimittäin, 180 astetta myöhemmin, eli puoli vuotta myöhemmin, ollaan jo auringon ”väärällä puolella”.

Raamatussa on kertomus jossa Jumala antoi auringonkellon varjon siirtyä takaisinpäin 10 astetta, siten että aurinko siirtyi takaisin kymmenen astetta tulosuuntaan (Jes.38:4-8). Sellainen ei tietenkään ole mahdollista heliosentrisessä aurinkokunnassa, mutta kylläkin geosentrisessä maailmankuvassa.

Niin ikään, Joosua 10:13 vahvistaa edellisen kappaleen väittämän eri tapahtumalla, ja tukee sitä että aurinko liikkuu, eikä suinkaan planeettamme:

Niin aurinko seisoi alallansa, ja kuu pysyi paikallansa, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen. Niinhän on kirjoitettuna ”Oikeamielisen kirjassa”. Niin aurinko pysyi paikallansa keskitaivaalla päiväkauden, kiirehtimättä laskemaan.

Ilmakehä – ja siten myös ilma – ei karkaa ympäriltämme koska Jumala loi taivaanvahvuuden yläpuolellemme, ns. kupolikaton (1.Moos.1:6). Taivaanvahvuus kaartaa korkealla yläpuolellamme kuin läpinäkyvä kristalli (Hes.1:22). Saat nyt lisävinkin samasta asiasta pyhästä Kirjasta:

Ettekö te tiedä, ettekö kuule, eikö teille ole alusta asti ilmoitettu, ettekö ole maan perustuksista vaaria ottaneet?
Hän istuu korkealla maanpiirin päällä (engl. ”upon the circle of the earth”)*1, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi. (Jes.40:21,22)

*1 ”Circle” ei tarkoita ”globe” tai ”sphere”. Litteän Maan profiilikuva ei ole pyöreä, vaikka Jumalan fyysisestä perspektiivistä katsottuna – ylhäältä päin (”korkealla maan piirin päällä”) – se on pyöreä, eli ”circle”.

Tämän päivän uskovaiset(kin) näyttävät olevan niin turtuneita etteivät edes usko mitä Raamatustaan lukevat. He kyllä sanovat uskovansa Raamattuun, sen joka ikiseen sanaan, mutta eivät silti tahdo uskoa. Varsinkaan kun on kyse Maan litteydestä tai geosentrisestä maailmankuvasta niin ei haluta uskoa… ettei vaan tulla naurunalaiseksi(?).

Eräs uskovainen, joka ei suostunut uskomaan litteään maailmaan, sanoi minulle jokin aika sitten; ”Se on surullista jos Maa on litteä. Haluan uskoa että se on pyöreä”. Teki mieli sanoa, ”Älä minua siitä syytä. Jumala sen maailman loi, enkä minä”. Niin en kuitenkaan sanonut, ymmärrettävistä syistä.

Nähdäkseni Raamattu kertoo luomiskertomuksessaan, että kun Jumala oli kaiken luonut, hän oli sitä mieltä luomistyöstään, että ”se oli sangen hyvä”. Se mikä tämän epäilijän mielestä on surullista, oli siis Jumalan silmissä täydellistä.

Raamatussa puhutaan monesti auringon liikkeistä, sen ”nousuista” ja ”laskuista”, ja jopa sekin on mainittu, että se ”kiiruhtaa sijalleen” (Saarn.1:5). Mutta Maan liikkeistä se ei puhu yhtikäs mitään.

Uskovienkin olisi jo korkea aika herätä unestaan ja alkaa lukemaan Raamattua ja sen alkutekstejä (sanakirjojen avulla) ilman uskonnollisuuden silmälappuja, jotta ymmärrys lisääntyisi.

Mutta kuinka vaikeata se onkaan uskoa toisin, kun jo esikoulu-iässä eteemme heitettiin muovinen karttapallo. Meille sanottiin, ”Tällainen on meidän maailmamme ja me asutaan tuossa”. Opastava sormi liikkui hellästi karttapallon päällä, ja niin pieni lapsukainen oli oppinut ymmärtämään, mitä hänen haluttiin ymmärtävän.

Share

1 Kommentti

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*