Mikä ihmeen Kiintotähti?

Tähdet kiertävät pohjantähteä.

Sivustollamme on aikaisemmin tullut selväksi, että tähdet eivät ole aurinkoja, ja että ainoa aurinkomme ei ole mikään tähti, vaikka avaruusjärjestöt toista väittävät. Eroa Auringon ja tähtien välillä on kuin yöllä ja päivällä. Tällä kertaa tutkimme lyhyesti sitä mitä kiintotähti on, sekä mitä harhakäsityksiä käsite on tuonut tullessaan.

Mitä avaruustieteilijät siis tarkoittavat kiintotähdellä?

Kiintotähdet ovat yhden määritelmän mukaan taivaankappaleita jotka eivät näytä yötaivaalla siltä, että ne liikkuisivat suhteessa muihin tähtiin.

Yhdyssanoilla ”kiinto” ja ”tähti” viitataan yleensä siihen uskomukseen, että kyseessä oleva kiintotähti pysyy ympäristönsä suhteen paikallaan, kuten URSA asian esittää:

”Tähti, kohde, jonka sijainti taivaan muiden taivaankappaleiden suhteen näyttää pysyvän aina (suunnilleen) samana.”

Kun nyt vertaa noita kahta edellistä määritelmää toisiinsa, näen niiden olevan  ristiriidassa keskenään. Ainakin vaikutelmaksi jää sellainen kuva, että kiintotähtenä olemiseksi riittää välillä se, että a) tähti ainoastaan NÄYTTÄÄ SILTÄ KUIN SE PYSYISI PAIKALLAAN, kun taas toisinaan b) SEN ON PYSYTTÄVÄ PAIKALLAAN suhteessa ympäristöön, jossa paikallaan pysyminen olisi kuitenkin vain ”suunnilleen”, kuten URSA sen selitti.

Mitään varmaa tietoutta ei näytä löytyvän siitä, miten kiintotähden on määriteltävä. Selittelyt näyttävät jo noiden kahden määritelmän perusteella jäävän varsin tulkinnanvaraisiksi, koska ei kerrota kenen perspektiivistä tai näkökulmasta asiaa on tarkasteltava, ja kun ei kerrota yksimielisesti, onko tähden pysyttävä täydellisesti paikallaan, vai riittäneekö että se ainoastaan näyttää pysyvän paikallaan.

Suomisanakirjan mukaan yhdyssanojen alkuosa ”kiinto-” ilmaisee mm. liikkumattomuutta. Uskon siis ainakin itse, tuon määritelmän mukaan, että kiintotähden pitäisi pysyä ympäristöön nähden aina paikallaan, koska sen pitäisi olla liikkumaton. Jos se ei pysyisi paikallaan, se ei tietenkään ole enää mikään kiintotähti (engl. ”fixed star”).

URSAa näyttää häiritsevän jonkin verran tuo harhaanjohtava nimitys, ”kiintotähti”, ja he ehdottavat että sen käyttöä on vältettävä:

”Vääriä mielikuvia antavana vanhaa nimitystä ”kiintotähti” on hyvä välttää.”

Miksi heidän mielestään tuon yhdyssanan käyttöä on vältettävä? Asia menikin nyt mielenkiintoiseksi. Mikä mahtanee olla se uusi nimitys jota he käyttävät? En ole vielä törmännyt siihen.

Yksi syy nimityksen kavahtamiselle saattaisi olla se, että he uskovat  NASAN tavoin,  että koko aurinkokunta liikkuu eteenpäin Linnunradassa, keskimääräisellä vauhdilla joka on 820 000 km per tunti, ja että yksi spiraalinmuotoinen kierros koko galaksin ympäri (jossa planeetat ovat seuranneet Aurinkoa kuin hai laivaa) on tullut täyteen noin 230 miljoonassa vuodessa.  On siis selvää, ettei ainakaan Aurinko ole heidän mielestään millään lailla kiintotähti.

”Kiintotähti”-yhdyssana nousee välillä esille URSAn teksteissä, vaikka sanovat että sitä pitää välttää. Sielläpäin uskotaan, että Sirius on kiintotähti, ja että se on niistä kirkkain:

”… Sirius, koko taivaanpallon kirkkain kiintotähti.”

Kiintotähtiä on uskomukseni mukaan olemassa vain yksi, ja se on Pohjantähti. Jos puhutaan ainoastaan näennäisyydestä niin Pohjantähti pysyy näennäisesti varsin hyvin paikoillaan, kun taas Sirius havaintojeni perusteella ei pysy paikoillaan edes näennäisesti.

Vaikka muut tähdet pyörivät kehää Pohjantähden ympäri, niin Pohjantähti pysyy aina paikallaan. Mikäli sen osalta löytyy näennäistä sijaintieroa, niin se on taatusti melko minimaalista kun vertaa kaikkiin muihin tähtiin. Pohjantähti, kiintotähtenä, osoittaa meille aina mistä pohjoisen suunta löytyy. Se on litteän Maan keskikohdan yläpuolella, eli kutakuinkin pohjoisnavan yläpuolella.

Youtube käyttäjä ”ForkInTheRoad” kirjoitti kerran kommenteissaan seuravanlaista (suomennettuna):

”Koska Pohjantähti AINA osoittaa missä on pohjoinen suunta, se todistaa että Maa ei pyöri … sinulle on valehdeltu koko ikäsi.”

Joidenkin reaktio viestille oli tietenkin arvosteleva ja kielteinen, etenkin niiden osalta jotka uskoivat että hän itse valehteli. Mutta arvosteluista huolimatta hän oli täysin oikeassa, sillä jos Maa oikeasti pyörisi yhden kierroksen akselinsa ympäri aurinkovuorokaudessa (keskimäärin tasan 24 tunnissa), ja jos sen lisäksi pyörisi yhden kierroksen Auringon ympäri, yhdessä trooppisessa vuodessa ( eli aurinkovuodessa) -, niin on tietenkin täysin selvää, että puolessa vuodessa tarkastellaan tähtitaivasta täysin eri kulmasta, ja päivästä on tullut yö ja yöstä päivä, koska silloin ollaan Auringon toisella puolella.

Onko vaikeaa ymmärtää ja sisäistää, että tämä mitä kirjoitin on totta, eli että heliosentrinen malli ei yksinkertaisesti toimi? Se todistaa minulle, että minua on huijattu, ihan siitä lähtien kun minulle penskana heitettiin karttapallo käteen. Skientismin ylläpitämässä fiktiivisessä maailmankatsomuksessa on puolessa vuodessa päivästä tullut yö ja yöstä päivä. Mutta koska me emme havaita mitään sellaista ”taivaanpallossa”, niin on turha uskoa että kierrämme Aurinkoa.

On valitettavaa ettei avaruusjärjestöt halua – enkä minä osaa – tehdä tätä asiaa esittävää animaatiota, jotta asian epäkohta selvisi myös maallikoille (ja heille itselleen, eli avaruustieteilijöille). Mutta ehkä näistä neljästä kuvasta on jotain apua, asian havainnollistamisessa: 1, 2, 3, 4.

Ei ole merkitystä pyöriikö fiktiivinen maapallo 365 tai 366 tai 365,2422 kierrosta Auringon ympäri vuodessa, niin sama ongelma on aina edessä. Eli puolen vuoden päästä päivä on muuttunut yöksi, ja yö on muuttunut päiväksi. Huomaatko sen kuvista? Katso niitä nyt kerran vielä, jos et vieläkään huomannut niissä mitään erityistä!

Pitäisi jopa yksinkertaistenkin ihmisten tajuta että heliosentrinen malli ei toimi. Minulla ei tietenkään ole oikeutta kutsua ketään ihmistä yksinkertaiseksi, ainakaan tuomalla nimiä esille, varsinkaan kun en itsekään ole mikään ruudinkeksijä. Mutta tästä yksinkertaisesta asiasta huolimatta,  jopa monet akateemisen koulutuksen saaneet ihmiset raapivat päätään tämän tekstin edessä, eivätkä edes ymmärrä mitä tässä selitän.

Mel Gibson kertoo alapuolisessa elokuvassa että Pohjantähti (engl. ”North Star” tai ”Polaris”) on ainoa tähti joka ei liiku. Hän uskoo tietävänsä mikä on kiintotähti!

 

Share

9 Kommentit

  1. Ne olisi helppo ajatella Maan kallistuskulman muutoksena… ja yksi näistä järkytyksistä, jossa Euraasian ilmasto nopeasti kylmeni, voisi selittää myös mammuttien tuhoutumisen Siperiassa…

    Entä sitten Oktantin tähdistö, se, jonka kerrotaan olevan lähimpänä etelänapaa? Ja siellä oleva heikosti näkyvä Sigma Octantis, joka on vain noin puolitoista astetta suoran akselin jatkeesta? Eihän siellä etelässä Pohjantähti kaiketi näy flättäreiden väitteistä huolimatta?

  2. Anonyymi jakoi yhden teorian eteläisen ja pohjoisen tähtitaivaan eroista.

    Ja asiaa pitäisi flättäreiden mielestä tietenkin tarkastella myös perspektiivin pakopisteen näkökulmasta, mutta silti ihmettelen, miten nuo pohjoiset leveysasteen tuntuvat hyvin korreloivan ilmeisesti sen suhteen, missä kulmassa Pohjantähti näkyy.

    http://debunkingflatearth.blogspot.fi/2016/02/debunking-flat-earth-how-polaris-proves.html

    Jos siis Maan pinta on keskimäärin tasainen, eikä kupera tai kovera, niin jotenkin tuon linkkiblogauksen neljäs ja seitsemäs kuva pitää selittää. Ehkä joku on jo sen tehnytkin?

    • Ja jos vertaa kuudetta ja seitsemättä kuvaa tuossa blogissa toisiinsa, niin Suomen olosuhteissa niin kotoinen 60° pohjoista leveyttä näyttäisi siis siltä, että vaikka Pohjantähti on meiltä katsoen tietenkin kauempana kuin pohjoisnavalla, se näyttäisi (perspektiivinkö takia) olevan *ylempänä* kuin mitä se oikeasti on? Kun taas siellä, missä pohjoista leveyttä on vähemmän kuin 45°, se näyttäisi olevan alempana; siinä olisi ehkä jotain järkeä, mutta miksi vääristymä 45°<90° näyttäisi olevan toisensuuntainen?

      • Nämä kulmat eivät totta tosiaan toimisi litteällä Maalla lainkaan siten, kuin tieteentekijät/skientistit/millä nimellä heitä kutsutaankaan, suoraviivaisesti (tässä kohdin) ajattelevat. Kun kerran aurinkokin olisi koko ajan Maan yläpuolella, ja silti näyttäisi laskeneen, niin tietenkin samaa pitäisi soveltaa tähtiinkin. Mutta silti – miten ihmeessä ne merinavigoijat sitten pystyvät navigoimaan pyöreän Maan tiedoilla? Mulla on vieläkin ihan liikaa kysymysmerkkejä…

  3. Pete ja Anonyymi, jompi kumpi teistä (todennäköisesti anonyymi poistetussa blogissaan) tarjosi Youtube-videolla olevaa pienoismallinnettua teoriaa siitä, että kun noita taivaankansia tosiaan olisi useampia, ja tuo pohjoisen tähtitaivaan kupu olisi Maan keskellä alempana, ja eteläinen tähtitaivas olisi sitten ylemmäs ja reunoille ulottuva. Ja että nämä kaksi tähtitaivasta pyörisivät eri suuntiin.

    Mutta tämä teoria ei kyllä tällä hetkellä onnistu vakuuttamaan minua siitä, miten ihmeessä sitten Etelän ristiä apuna käyttäen kuitenkin voidaan määrittää etelä, joka on litteän Maan teoriassa perin monitulkintainen käsite.

    Pohjoisnavalla Pohjantähti on suoraan ylhäällä zeniitissä. Ja meillä suoraan ylhäällä vuorottelevat tietyt tähdet, jotka ovat suoraan Suomen yläpuolella kulloinkin. Eikö päiväntasaajan eteläpuolellakin pitäisi zeniitin olla todellakin suoraan ylös katsottuna siellä taivaankannessa?

    Jos Maa on pallo, suoraan etelään katsominen tosiaan lopulta sitten kohtaa etelänavalla, eli etelä on yhtä yksiselitteinen käsite kuin pohjoinenkin, mutta maan ollessa litteä kaikki etelään katsomiset osoittavat auttamattomasti eri suuntiin. Miten ihmeessä tässä navattomassa teoriassa onnistutaan parhaimmillaankaan selittämään Oktantin tähdistön käyttäytyminen? Tai kuinka Etelän Rististä navigoimalla onnistuttaisiin aina osoittamaan vain yksinkertaisesti pois pohjoisesta, mutta kuitenkin aina eri suuntaan riippuen siitä, missä päin etelää satut olemaan? Vaikka siis muuten homma voisi jopa vaikuttaa mahdolliselta, niin en keksi, miten kaikkein eteläisimmät tähdistöt saisi olemaan kiinteissä taivaankansissa niin vähäliikkeisinä, sillä kyllähän ”eteläisenkin taivaankannen” paikallaan pysyvin kohta vahvasti tuntuisi olevan pohjoisessa eikä suinkaan etelässä. Käytännön esimerkki: Etelän ristin kirkkain tähti, Acrux, lienee viisitähtisen tähtikuvion eteläisin tähti, ja se siis pyörii pienempää ympyrää kuin tähtikuvion muut tähdet. Mutta syvin etelä on litteällä Maalla ulkokehällä, eli sen pitäisi pyöriä enemmän kuin pohjoisempien tähtien. Ainakaan mun aivoni eivät kykene tajuamaan asiaa, sillä eteläinen tähtitaivas näyttää toimivan aivan päinvastoin kuin sen mallin mukaan pitäisi.

    Jos olen ymmärtänyt oikein, flättäriyhteisöjä ei kauheasti etelässä ole, ainakin niitä on Jenkeissä huomattavasti enemmän kuin Australiassa.

    Pari lainausta vahvistamaan ihmettelyäni tämän asian suhteen:

    ”If the world was flat, people looking south from Australia and South America would be looking in opposite directions, yet they see the same stars.”

    ”A few months ago I was flying from Sydney to South Africa and was looking at pack ice around the French Antarctic Islands half way through the flight, when according to the FE map I should have been looking at India.

    While in South Africa I was able to navigate by finding the Crux constellation in the southern part of the sky and using, in conjunction with the two pointer stars, to find true south. Exactly as I would in Australia and I’ve also done this from South America. This would be impossible using the flat Earth map because ’south’ from Australia, South Africa and South America is three different directions, so one shouldn’t even be able to see the same constellations, never mind use them to navigate north-south.”

    ”In fact it was by watching the constellations move across the sky as the ancient Greeks travelled across the Earth, that they came to realise that the Earth was spherical and not flat.”

    ”In the flat Earth model, a New Zeelander looking south is looking in the same direction as a South Africaner looking north.”

    ”the stars in the South clearly go around a centre point.”

  4. Sellainen tuli vielä mieleen, että kun joku asuu lähellä päiväntasaajaa ja näkee nämä pohjoisen tähtitaivaan kiertoliikkeet Pohjantähden ympärillä, niin hänhän näkee ne pyöreinä, eikö totta? Tuli mieleen, että voisiko litteän Maan päällä pohjoinen tähtitaivas mahdollisimman lähellä päiväntasaajaa (ja osa siitä ilman Pohjantähteä eteläiselläkin puolella) viimeistään alkaa näyttää jo soikiolta?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*