Litteä Maa: Tallinnan TV-torni näkyi Lauttasaaren lintutornista

Tämä artikkeli on jatkoa aikaisemmalle julkaisulle jossa käsittelin Tallinnan TV-tornin näkyvyyttä 48,66 km:n etäisyden päästä ja 13,8 metrin korkeudelta. Tällä kertaa tornia ei kuvattu laivan kannelta, vaan Lauttasaaren lintutornista. Pyrkimyksenä on jälleen todistaa että me emme elää maapallolla. Litteä Maa on totisinta totta!

Tallinnan TV-torni näkyi Helsingin Lauttasaaren lintutornista

16.3.2017 olin taas liikenteessä Nikon P900-kameran kanssa. Kiipesin portaat ylös Lauttasaaren lintutorniin ja aloin kuvaamaan etelän suuntaan (noin 179° kompassini mukaan). Sain napsittua muutaman kuvan Tallinnan TV-tornista. Kuvat ei todellakaan ole mitään hienoja kuvia, eikä sellaista voi odottaa jos joutuu käyttämään vahvaa digitaalista tarkennusta (jopa 332-kertaista).

Lauttasaaren lintutornin kallioinen alusta on 30-31 metriä merenpinnan yläpuolella, riippuen mistä tiedon on etsinyt (1,2). Lintutornin ylätasoon on 28 askelta ja niiden korkeus on 17 cm (= 4,76 m). Ylätasanteen kaide on 120 cm korkea ja kyynärpäät olivat sitä vasten kuvatessani Tallinnaan päin (= 1,6 m). Näin ollen kameran linssi oli uskomukseni mukaan korkeimillaan 37,4 metriä merenpinnan yläpuolella, kun laskee kallion korkeudeksi 31 metriä, eikä 30 metriä.

Matkan pituus Lauttasaaren lintutornista Tallinnan TV-torniin on 76,5 km. TV-tornin perustus on 24 metrin korkeudessa ja näköalatasanne 170 metrin korkeudessa jos ei laske perustusta mukaan. Siten näköalatasanne on 194 metriä merenpinnan yläpuolella perustuksen kanssa. Tasanne on kutakuinkin keskellä olevan ”mötikän” puolivälissä. Tornin oma korkeus maston kanssa on 314 metriä. Perustuksen kanssa kokonaiskorkeus on siis 338 metriä. Vuorovesivaikutusta ei tarvitse ottaa laskelmiin mukaan, koska se on melko mitätön sekä Suomessa että Eestissä.

Enemmän merkitystä kaukaisen kohteen näkyvyyteen on vesihöyryn määrällä tai tiheydellä meren yläpuolella, sillä se aiheuttaa refraktiota joka saa merivedestä nousevan vesihöyryn toimimaan ikään kuin suurennuslasina kun se taittaa valon. Riittävän kaukana oleva kohde painuu näennäisesti alaspäin, koska ylöspäin laajentunut vesiraja peittää sen joko kokonaan taikka osittain. Mikäli refraktio nostaa näennäisesti vesirajaa ylemmäksi, silloin on myös mahdollista että kohteen yläosa nousee ylemmäksi, koska ”suurennuslasi” suurentaa molempia jolloin kauempana olevan kohteen alaraja painuu alas ja sen edessä oleva vesiraja nousee ylös. Kyse ei siis ole siitä, että alaosa painuisi piiloon Maan ns. kaarevuuden takia, vaan ilmiö tapahtuu koska a) joko perspektiivin pakopiste on saavutettu tai on erittäin lähellä, taikka/ja b) vesihöyryn ja auringonvalon yhteistoiminta suurentaa meren niin että horisontissa oleva vesiraja muuttuu normaalia korkeammaksi. Tämä on helppo todistaa, erityisesti aikajanavideoiden avulla. Asian todistamisessa on Joshua Nowicki onnistunut aika lailla hyvin omilla videoillaan.

Jotta kyseessä olisi yläpuolinen kangastus, silloin täytyy yläosa olla ylösalaisin, sen oikean olemassaolevan kohteen yläpuolella. Jos ylin osa on oikein päin, eikä ylösalas, silloin kyse on siitä, että sen alapuolella oleva kuva on ylösalas oleva peilikuva. Peilikuva heijastuu näennäisesti tyynenä olevan veden pintaan. Olen siis erittäin skeptinen niin sanotuille alapuolisille kangastuksille, koska kyse on pikemminkin alapuolisista heijastuksista.  Onhan sana ”mirage” (kangastus) etymologiassakin viittaus heijastukseen. Mutta nyt jatketaan varsinaisella aiheella, eli Tallinnan TV-tornilla…

Alapuolisessa kuvassa näkyy ilman epäilystä Eckerö Linen m/s Finlandia. Sen huomaa parhaiten kun katselee kyljessä olevia kuvioita. Laiva on menossa Helsingin länsiterminaaliin, saapuen sinne klo 14:30, eli noin tunti sen jälkeen kun tämä kuva on otettu. Laiva on laskelmieni mukaan noin 34 km:n päässä lintutornista josta kuva on tallennettu. Sen saa selville kellonajasta, kulmasta ja väylämerkinnöistä Google Mapsissa kun vedät Google Mapsin etäisyysmittarilla suoran viivan lintutornista TV-torniin. Mutta mielenkiintoisista tässä on se, että laiva on perspektiivissä juuri ohittanut Tallinnan TV-tornin mikä on 76,5 km:n päässä kuvauspaikasta.

Kuvaa ei ole millään tavalla muokattu, paitsi että se on pienennetty ja rajattu siitä alkuperäisestä. M/S Finlandia on juuri ohittanut Tallinnan TV-tornin perspektiivissä ja saapuu Helsingin Länsiterminaaliin noin tuntia myöhemmin. Hauskaa on tietenkin nähdä että keskellä oleva ”mötikkä” (näköalatasanne) ei ole lähelläkään vesirajaa. Tämä laivakuva itsessään jo todistaa, että merivedessä ei ole kaarevuutta, sillä laivan pitäisi olla 11,6 metriä horisontin alla jos se oli 34 km:n päässä minusta kun sen kuvasin. Me nähdään sen uivan normaali syvyydessä.

 Jos eläisimme maapallolla…

Jos me oikeasti elettäisin maapallolla (eikä litteässä Maassa) näköalatasanne ei pitäisi näkyä lainkaan kuvassa. Syötetään seuraavaksi tiedossa olevat luvut laskuriin ja lasketaan paljonko torni pitää olla piilossa horisontin takana mikä eläisimme maapallolla. Tarvittavat tiedot ovat kaksi seuraavaa:

  • Kameran linssin korkeus: 37,4 metriä.
  • Etäisyys kohteeseen: 76,5 kilometriä.

Syötetään tiedot siihen tarkoitettuun laskuriin, ja selviää että torni pitää olla horisontin takana piilossa 234,5586 metriä. Jos edellämainittu laskuri ei jostain syystä sinulle kelpaa, niin voit toki kokeilla toista laskuria. Se antaa tulokseksi 234,55 metriä piilokorkeutta. Kolmaskin laskuri on olemassa. Se antaa tulokseksi 234,56 metriä. Ero toisen ja kolmannen laskurin tuloksessa johtuu siitä, että yksi niistä ei pyöristä kolmannen ja neljännen desimaalin toiseen desimaalin, kun taas toinen laskuri pyöristää ne toiseen desimaaliin, siihen lukuun mikä on lähempänä.

Ole huoletta, sillä laskuri laskee kaarevuudet ja oletetut piilokorkeudet oikein. Laskurin lähdekoodin syötetyt matemaattiset laskentatavat perustuvat samoihin kaavoihin jotka on syötetty mm. AutoCad-ohjelmaan. Softa EI KOSKAAN LASKE KAAREVUUKSIA VÄÄRIN, sillä jos se sen tekisi, asia tulisi ilmi melko pian, ja yksikään arkkitehti ei koskaan käyttäisi sitä työssään, esimerkiksi kaarevien siltojen suunnittelussa.

Pallopäiden refraktiokorjain ja heidän refraktioon liittyvä disinformaatio

Jos vielä jostain syystä olet ”pallopää” ja uskot että refraktio nostaa tornia liian ylös, voit toki käyttää ”debunkkaajien” omaa laskuria joka antaa piilokorkeudeksi 234,56 metriä silloin kun ei huomioida refraktiota, ja 188,39 metriä mikäli se huomioidaan. Tällöin on kuitenkin huomioitava että ”universaalisen” refraktiokorjaimen jälkeenkin koko näköalatasanne näkyy yläpuolisessa kuvassa, siinä ja yli 30 muussa kuvassa jotka otin samalla reissulla. Näemme kuvastani ja videostani että näköalatasanne on kaikesta huolimatta huomattavasti korkeammalla kuin horisontin vesiraja, vaikka pitäisi olla kokonaan piilossa Maan oletetun kaarevuuden takia.  Edellisen lisäksi pitää myös huomioida, että tuo niin sanottu refraktiokorjain on täysin hyödytön, koska se ei perustu mihinkään faktatietoon (ja on ”universaalinen” vaikka arvot ja olosuhteet heittää aina tapauskohtaisesti), vaan se on hatusta temmattu kerroin jolla yritetään ilmoittaa että ”vaikka näet kohteen sillä korkeudella missä sen näet, se ei kuitenkaan ole ihan niin korkealla todellisuudessa, koska on olemassa jotain mitä kutsutaan reftaktioiksi”. Koko refraktiokorjaimen tarkoitus on tukea pallo-teoriaa ja tehdä helpommaksi kumota minun kaltaisten ihmisten tutkimustuloksia.

Omien havaintojeni perusteella – tutkimusretkilläni tallennetuista kuvista ja videoista, sekä muiden ottamista horisontin aikajanavideoista – voin sanoa ja vakuuttaa, että refraktio ei koskaan nosta kohteen TODELLISTA ALINTA PIILOSSA OLEVAA POHJAA ylemmäksi kuin missä se todellisuudessa on (vaikka se voi näennäisesti laskea sen vesirajan alapuolelle, joko osittain taikka kokonaan, silloin kun ilmassa oleva haihtunut pintavesi lähellä vesirajaa suurentaa edessä olevan merialueen suurennuslasin tavoin, mm. koska horisontti nousee aina silmien tasolle). Sellaisesta refraktiosta ei ole olemassa minkäänlaista tieteellistä näyttöä, jossa kaarevan meriveden takaa nousisi jotain ylös. Refraktio ei voi koskaan nostaa ylös jotain piilossa olevaa. Mutta se mitä se refraktio voi tehdä, on se, että se voi leventää ja pidentää tarkkailtavaa kohdetta näennäisesti, ja jopa siirtää NÄKYVÄN OSAN sivusuuntaisesti, sen oikeasta olinpaikasta toiseen paikkaan, sekä ääritapauksissa piirtää oikean kohteen yläpuolelle ylösalaisin olevan kuvan. Mutta refraktio ei koskaan nosta ylös mitään piilossa olevaa ”ylimääräistä” horisontin takaa. He sanovat että ”voipas”, koska he haluavat uskoa jatkossakin, että merivedessä on kaarevuutta pitkillä matkoilla. Tämä on täysin ymmärrettävä reaktio, sillä ei todellakaan ole helppo todistaa olleensa väärässä koko elinikänsä omassa ideologiassaan, eli siinä samassa ideologiassa joka alkoi muotoutua jo esikouluiässä, silloin kun karttapallo heitettiin käteen yleissivistävänä toimeenpiteenä. Jos kyseessä olisi yläpuolisesta kangastuksesta, näkyvä kangastus pitäisi olla ylösalas oleva kuva oikean kohteen yläpuolella. Tätä ei Wikipedia opeta, vaan käytännön elämän koulutus kokemuksien kautta. Mikäli syntyvä kuva ei ole ylösalas, kyse ei ole enää yläpuolisesta kangastuksesta. Tätä asiaa on ”maallikon” vaikeata tietää, koska liikkeellä on niin paljon disinformaatioita. Esimerkkinä disinformaatiosta annan vaikkapa sen, että väitetään oikean kohteen olevan horisontin takana piilossa (Maan oletetun kaarevuuden takia)  ja että veden yllä on niin sanottu kaksoiskangastus ja horisontin takana se ”oikea kohde”, vaikka todellisuudessa oikea kohde on se kaikista ylimmäinen ja sen alapuolinen osa on ylösalas oleva heijastus oikeasta kohteesta, joka piirtyy peilikuvana veteen (veteen joka näyttää samansävyiseltä kuin taivas koska sekin peilautuu siihen).

Toisinaan kun on enemmän refraktioita, TV-tornin näköalatasanne on paljon alempana koska refraktio on suurennuslasin tavoin suurentanut horisontissa näkyvän vesirajan ylemmäksi. Mikäli refraktio olisi nostanut tornia huomattavasti korkeammalle kuin sen todellinen korkeus on, niin silloin kuvassa olisi yläpuolinen kangastus, jossa ylempi torni olisi ylöasalaisin. Mutta nyt näemmekin kuvastani että torni on oikein päin koska se kapenee ylhäältä eikä alhaalta (sillä metallinen TV-masto on todellisuudessa kapeampi kuin tornin betoninen osa).

Video TV-tornista samalla reissulla

Lintutornissa ollessani otin muutaman videopätkän joista tässä on yksi. Sen tallentaminen loppui klo. 13:45. Mitä näet? Kuinka paljon uskot näkeväsi tornista, varsinkin näköalatasanteen alapuolista korkeutta? Kommentoi. Kiitän mielenkiinnostasi sivustoani kohtaan ja siitä että sinua kiinnostaa tietää vain totuus.

4 votes
Share

10 Kommentit

  1. Käytiin vaimon kanssa viikko sitten Tallinnassa ja katselin paluumatkalla kuinka tuo torni pieneni silmissä. Mieletöntä että sen voi zoomata lauttasaaresta noin. Hyvät kaukoputketkaan ei pysty varmaan parempaan.
    Jos maa olisi pallo, tornin olisi täytynyt nousta mystisesti refraktion ja kangastuksien (huomaa monikko) avulla sieltä pallon kaaren takaa. Refraktiolle on käsittääkseni laskettu enimmäismäärä minkä jälkeen selitys näkymään muuttuisi kangastukseksi. Mutta kangastus kääntää kuvan ylösalaisin, niinkuin kerroitkin. Näin on muistaakseni aina, ellei jossain harvinaisessa tapauksessa väitetä olevan toisin… En nyt muista kuin vain sen, että kuuluisa flat earth tubettaja, Mr. Thrive and survive, joka on tehnyt pitkää uraa säämiehenä kertoi vastaavassa tilanteessa, että oikeinpäin näkyvän kohteen kangastus-selitys tarkoittaisi sitä että ylösalaisin kääntynyt kangastusnäkymä olisi täytynyt kääntyä siitä vielä kertaalleen kangastuksena ympäri, jotta kohde voisi olla oikeinpäin näkyvillä ja olla samaan aikaan kangastus. Eli varmaan se mainitsemasi kaksoiskangastus. Jos kerran torni jää refraktion jälkeen vielä 188 metriä piilloon, niin loput täytyisi olla kangastusta kangastuksesta, ja vielä sellainen joka osuisi samaan kohtaan näkyville kuin jos meri olisi vatupassin suora tasainen allas, niinkuin se selvästi vaikuttaa olevan. Muutama metrihän sieltä tornin pohjasta voi kaiken järjen mukaan puuttua jo pelkästään siitä syystä, että kamera on yli 76 km päässä sellaisen vesimassan takana jonka pinta ei ole peilityyni. Vedentason päälle kertyy tuollaisella matkalla aaltoja, pärskeitä ja muuta kosteutta… eikä se kasaannu siihen pelkästään valoa taittavaksi kosteudeksi, vaan helposti varmaan myös ihan fyysiksi esteeksi kameran ja tornin alaosan välille. Pelkkää ilmakehää kertyy tuolla matkalla paksu kerros, saati sitten jos meren päällä on isompiakin pisaroita vielä..

    Tuli myös mieleen että pienikin valli mikä muodostuu syystä tai toisesta, jättää sen seinämän taakse jääneet kohteet pienenemään pienenemistään perspektiivin mukaisesti. Jos esimerkiksi tuo torni olisi kauempana merenrannasta ja sellaisesta seinämästä, olisi torni leikkautunut paljon ylempää, vaikka seinämä olisi ollut muuten täysin samanlainen. Siksi varmaan ei tuossa kuvassa näe lainkaan taloja, vaikka torni on lähes kokonaan näkyvissä. Vain ihan muutama metri jää uupumaan, ainakin tuosta näköala-ulokkeen korkeudesta päätellen.

    Sitä ihmettelen että miten se refraktio ja kaksoiskangastus nostaisi näkymän sellaiseksi kuin se olisi tasaisella maalla.. Eikö noin iso kaarevuus kallistaisi yhtään tornia eteenpäin myötäilemään niitä pallon muotoja..

    • Mielenkiintoista pohdintaa. Ei sillä, aiheen vierestä, mutta kyllä muun muassa eteläisen tähtitaivaan tilanne varsinkin kaikkein eteläisimpien tähtien osalta edelleen kummastuttaa minua aika tavalla. Tulee suorastaan samantyyppinen olo kuin joillekin evoluutiouskovaisille, jotka voisivat kommentoida seuraavaan tyyliin ’Nuoren Maan kreationisteille’: ”Miksi Luoja olisi luonut maailman niin, että tieteen [vilpittömätkin] tulokset näyttävät harhaan, jos väitteenne ovatkin totta?”

      Niin ja sitten tuo vuoden- ja vuorokaudenaikojen vaihtelu, josta oli toisessa ketjussa myöskin puhetta. En ymmärrä, miksi sen suhteen nähdään pallomallissa ylitsepääsemättömiä ongelmia. No, ehkä tosiaan vielä joskus ehdin tehdä videon asiasta, mutta en lupaa vieläkään, että varmasti ehtisin ja jaksaisin.

  2. Tämähän on aivan selvä juttu kuten Chicagon kaupunkisilhuetin näkyminen about samalta etäisyydeltä Michigan-järvellä Yhydysvalloissa. Kiitos polariz silminäkijätodistuksestasi. Rob Skiba kumppaneineen teki selkeänä kesäpäivänä 2016 vähän saman kuin polariz Tallinnasta tullessaan, tosin vastakkaiseen suuntaan ja kaupunkinäkymä näkyi sekä suureni kokoajan lähemmäksi tultaessa. Etäisyyttä oli about saman verran alkupisteessä vastarannalla kuin Tallinna-Hki välillä.

    Maa EI voi olla pallo!

    Eteläisen tähtitaivaan jutuillekin löytynee tulevaisuudessa entistä uskottavampia / parempia selityksiä sillä taivaan olemus näyttää olevan enemmän salaperäisyyden verhon takana kuin se mitä selvästi joka jannu voi tutkia ja havaita Maan pinnalla: ole-ma-ton kaarevuus.

    • Ja kiitos Petelle vaivannäöstä. Tiedän että työsi on ihmisten parissa huomattu vaikka kaikki eivät jättäisi kommenttia tms. Ei se siitä kiinni ole. Työ totuuden puolesta jatkuu monella rintamalla.

  3. Käsittääkseni juuri selkeänä kesäpäivänä tuo näkyvyys kauemmas paranee lämmön ynnä muiden tekijöiden vaikutuksesta.

  4. Kiitoksia merkittävästä työstä tietämättömyyden torjunnassa. Totuus alkaa paljastua mutta vastustus on maailman laajuista ja murhaavan voimakasta.

    Itse olin yli 60 vuotta aivopesun uhrina mutta nyt eläkkeellä oltuani minun ei tarvitse enää pelätä mielipiteitteni vuoksi asemaani yhteiskunnassa. Tämä pelko on suurin syy miksi lattamaa- teoriaa ei uskalleta julkisesti puolustaa.

    Toivon että jaksat jatkaa tutkimuksia totuuden puolesta.
    Kiitoksia!

    • Olipa tervehdyttävän kuuloista kommenttia. En voisi yhtyä enempää tuohon ajatukseesi ihmispelosta / sosiaalisista paineista niin lättämaan todellisuuden kuin muidenkin tosiasioiden osalta. Olen kohdannut sitä niin paljon. ”Vaarallisia” kysymyksiähän Niitähän riittää myös kosmologian ulkopuolella joista mekin olemme nikin takaa löytyvällä sivustollamme kirjoittaneet / tutkineet. Lättämaa on vain yksi (tosin yksi merkittävimmistä) kysymyksistä tänä päivänä. Pintaraapaisu totuuteen joka tekee vapaaksi!

  5. Jos litteän maan teoria on totta niin eikö myös auringon pitäisi samalla tavalla tulla, vielä sen laskunkin jälkeen, näkyviin Nikon P900:lla horisontin takaa?
    Tai vastaavasi näkyä jo ennen varsinaista auringonnousua.
    Nyt joku tekemään testiä!

    • Hyvissä olosuhteissa suoran auringonvalon säde (tai sen kantomatka lähteestä) on perspektiivissä noin 10000 km. Eli se on puolet auringonvalon vaakatasoisesta kokonaiskantomatkasta kun ei lasketa mukaan porvarillista hämärää taikka ruskoa. Se on erittäin pitkä matka kun vertaa sitä vaikkapa kuvaamani Tallinnan TV-torniin joka häviää hyvissäkin olosuhteissa pakopisteen toiselle puolelle jo muutaman kymmenen kilometrin päästä. Siksi näitä kahta asiaa ei voi oikein verrata toisiinsa.

      Käytännössä ilmoittamani valon kantomatka on jonkin verran enemmän kuin tuo 10000 km koska auringon korkeus Maan pinnasta on uskomukseni mukaan noin 6400-7600 korkeudella (trigonometrisesti laskettu). En lyö vielä lukkoon tuota korkeutta koska lopulliset laskelmat ovat vielä keskeneräiset. Mutta joka tapauksessa, tähän liittyen, olen täydellisen varma neljästä asiasta:

      1) Auringon korkeus/altituudi ei ole noin 4800 km (kuten flättäreistä ilmeisesti valtaosa uskoo?).
      2) Aurinko ei voi olla yli 7800 kilometriä korkeammalla.
      3) Aurinko ei missään nimessä ole noin 150 miljoonaan kilometrin päässä.
      4) Auringon halkaisija on vain muutamia kymmeniä kilometrejä, eikä suinkaan noin 1,39 miljoonaa kilometriä.

      Kun auringon kierto on lähellä kauriin kääntöpiiriä (litteän Maanpiirin yläpuolella), siitä tulee paljon heijastusta kaarevan kupolikaton seinämiltä jotta valoisuuden kesto (etenkin twilightissa) on etelänkin kesässä pitempi kuin 12 tuntia vuorokaudessa (ehkä jopa lähemmäksi 18 tuntia, mutta ei koskaan 24 tuntia). Toisin on kuitenkin silloin kun aurinko liikkuu lähellä kravun kääntöpiiriä (jolloin Suomessa on kesä). Silloin esimerkiksi Utsjoella aurinko ei ”laske” lainkaan yli kahteen kuukauteen.

      Eli lyhyt vastaukseni kysymykseen on, että auringon ei pitäisi näkyä ”laskunkin jälkeen” vaikka käyttäisi Nikon P900-kameraa.

      Jos et ole vielä lukenut artikkeliani ”Perspektiivin huomioiminen kaukaisten kohteiden tarkkailussa”, niin kannattaa ehdottomasti lukea se:
      http://tietopiste.com/perspektiivin-huomioiminen-kaukaisten-kohteiden-tarkkailussa/

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*