Aurinkokello ja Eenokin kalenterin vuorokaudet

Seinämallinen aurinkokello. Mitä aurinkokellolla tekee jos siihen ei voi luottaa, ja miksi niitä on niin paljon ympäri maailman? Onko se sittenkin luotettava?

Tämä artikkeli on jatkoa aikaisemmalle artikkelille joka on löydettävissä tietopisteestä, otsikolla ”Kalenterisi on väärä! Eenokin kalenteri on luotettavampi”. Nyt tutkitaan elämäni ensimmäistä aurinkokelloa ja sen antamia tuloksia valokuvista. Käytössäni oleva aurinkokello on varsin vaatimaton ja jopa ruma, mutta se toimii edes kohtalaisen hyvin.  Aurinkokellooni liittyy kuitenkin epäkohta johon palaan dokumentin lopussa.

Syy tämän artikkelin kirjoittamiseen, jossa keskitytään aurinkokelloon ja Eenokin kalenterin vuorokauden pituuteen

Tarve tälle kirjoitukselle johtuu siitä, kun joillakin ihmisillä on vilpitön halu pitää yllä uskomusta siitä, että yhden kalenterivuorokauden oikea mitta ja pituus on 23 tuntia 56 minuuttia ja noin 4 sekuntia, eikä täydellisen tarkasti 24 tuntia, kuten Eenokin kalenterissa.  Nykyinen, lähes kaikkialla maailmassa käytössä oleva gregoriaaninen kalenteri, perustuu juuri tuohon hitusen lyhyemmän vuorokauden pituuteen jossa todellisten päivien pituutta on keinotekoisesti lyhennetty, jotta saataisiin vuosien pituudet pidemmäksi (keskimäärin 365,2425 päivää), ja jotta Eenokin kirja jäisi varmasti unholaan ja ”epätieteelliseksi julistetuksi”, jotta se ei vahingossakaan nostaisi myöhemmin päätään ja päätyisi kanonisoitujen kirjoitusten kokoelmaan. Jossain vaiheessa minullekin tuli hetkellinen mielentilahäiriö ja epäuskottava ajatus vastaan, että kalenterivuorokauden pituus ei voi olla tarkasti 24 tuntia, koska timeanddate.com-sivuston aurinko/kuu-kartta pidemmän ajanjakson vertailussa, on sittenkin ohjelmoitu toimimaan gregoriaanisen kalenterin mukaan, eikä suinkaan sillä tavalla kuten ensin luulin, että aurinkovuorokauden pituudet olivat heidän kartassaan tarkasti 24 tuntia pitkän aikavälin tarkastelussa. Uskoin, ja yhä uskon, tasan 24:ään tuntiin, ja teen sen aurinkokellojen tuloksiin vedoten, ja myös koska tähtitieteessä kerrotaan että ”keskiaurinkovuorokausi” on tasan taikka keskimäärin 24 tuntia.

Sen sijaan tähtivuorokaudet – joihin gregoriaaninen kalenteri perustuu -, joita ei saa sekoittaa aurinkovuorokausiin, ne ovat nykyisessä tähtitieteessä noin 4 minuuttia lyhyemmät kuin keskimääräiset aurinkovuorokaudet. Wikipedia kertoo tällä hetkellä seuraavaa (ja huomisesta en tiedä):

”Tämän vuoksi määritellään kuviteltuun tasaisesti liikkuvaan aurinkoon perustuva keskiaurinkovuorokausi (engl.mean solar day), joka on noin 3 min 56 s pitempi kuin tähtivuorokausi eli noin 86 400 sekuntia.”

Huomasit kait että siinä kerrotaan keskiaurinkovuorokauden olevan noin 4 minuttia pidempi kuin tähtivuorokauden, eikä suinkaan lyhyempi? Ja tästä syystä meidän ei pitäisi sotkea toisiinsa noita kahta eri termiä.

Syy miksi siinä lukee ”noin 86400 sekuntia”, se ei suinkaan johdu siitä, että Aurinko ei sittenkään liiku perspektiivissämme täydellisen tarkasti yhdessä vuorokaudessa 86400 sekunnissa (=24 tunnissa), vaan siksi koska vertailukohteena on gregoriaanisen kalenterin vuorokausi jossa myös täydet sekunnit on mielivaltaisesti pilkottu millisekunneiksi. Millisekunneiksi (ilman julkisia laskelmia) jotta tarina olisi jollain tapaa uskottavampi ja ihailtavampi, ja jotta ihmiset ylistäisivät tieteen saavutuksia kun se osaa laskea valovuosien päässä olevien tähtien liikeratoja millisekuntien tarkkuudella käyttäen apuna parallakseja jotka ovat täysin epätarkkoja, ja joiden käyttäminen perustuu siihen ”miltä se näyttää” eikä ”siihen mitä se on”.

Tähtivuorokaudet

Wikipedia kertoo gregoriaanisessa kalenterissa käytetyn tähtivuorokauden keston olevan noin 23 tuntia 56 minuuttia ja 4,099 sekuntia (huomisesta en taas tiedä, koska Wikipedia elää ja muuttuu alati):

”Maan pyörähdysaika inertiaalikoordinaatiston ja kaukaisten tähtien suhteen, engl. stellar day, on noin 86 164,099 sekuntia (23 h 56 min 4,099 s).”

Alleviivasin sanan ”noin” jotta tietäisit mitä epäkohtaa haluan painottaa. Hämentävää tässä on nyt se, että samanaikaisesti englanninkielinen Wikipedia kertoo samasta tähtipäivästä, että sen pituus on keskimäärin 23 tuntia 56 minuuttia ja 4,0916 sekuntia, joten sanojen ”noin” ja ”keskimäärin” välillä on eroa 7,4 millisekuntia (oho! millisekunnitkin on pilkottu osiin… tarkkoja kavereita nämä Wikipedian liittolaiset):

”A mean sidereal day is 23 hours, 56 minutes, 4.0916 seconds (23.9344699 hours or 0.99726958 mean solar days), the time it takes Earth to make one rotation relative to the vernal equinox.”

Oikein kalibroitu aurinkokello ei tue tähtivuorokausia, vaan aurinkovuorokausia

Tarkkaavaiset ymmärtävät oikein kalibroiduilla aurinkokellolla, että nykyinen gregoriaaninen kalenterimme – johon on lisätty keinotekoisesti keskimäärin noin 1,24 vuorokautta liikaa – se ei perustu aurinkovuorokausiin, vaan tähtivuorokausiin.  Jokainen meistä tietää kansantajuisesti, että vuorokaudessa on tasan 24 vuorokautta. Et huomaa käytännön elämässä että oikea vuosi olisi sideerinen vuosi (noin 365,2564 vrk), eikä edes trooppinen vuosi (noin 365,2422 vrk). Niiden tarkoitus on harhauttaa sinut pois Eenokin kirjasta mikä sanoo, että vuosi on tarkalleen 364 päivää pitkä, ja joka profetaalisena kirjana korottaa Jeesuksen arvovaltaista asemaa Jumalan tahdosta.  Nykytähtitieteessä on jumalatonta meininkiä. Se pyrkii kaikin tavoin pitää Jumalaa ja hänen luomistyötään tieteen ulkopuolella. Tiedyhteisöt yrittävät hämätä sinua. Niiden jäsenistä osa tekee hämäyksen tarkoituksella, kun taas osa tekee sen tietämättömänä.

Ylimääräinen vuorokausi siirretään näkyviin kalenteriin joka neljäs vuosi, karkauspäiväksi. Loput, eli se vajaa vuorokausi, sekin siirretään kalenteriin, mutta huomattavasti harvemmin kuin joka neljäs vuosi, jotta desimaalit ja väärin ilmoitettu vuoden kesto tulisi täyteen. Tästä syystä sinäkin ehkä luulet, että Eenokin kirja ei voi olla Jumalan inspiroimaa sanaa (etenkin kun katolinen kirkko ei sitä kanonisoinut, ja vieläpä kehitti nykyisen kalenterin, paavi Gregorius kolmannentoista kautta, joka hiukan sormeili juliaanista kalenteria), vaikka oikein kalibroitu aurinkokello antaa tukea sille ajatukselle, että vuosi koostuu vain ja ainoastaan täysistä päivistä, joissa ei tarvita lainkaan mitään desimaalilukuja päiviin.

Eenokin kalenteri on aurinkokalenteri noudattaessaan auringon kiertoliikettä

Eenokin kalenteri on aivan varmasti aurinkokalenteri. Siinä Auringon yhden vuorokauden kiertoaika kestää tasan 24 tuntia. Sen sijaan meidän käytössä oleva gregoriaaninen kalenteri ei ole mikään aurinkokalenteri, vaikka timeanddate-sivusto kertoo että se on ”aurinkokalenteri”, sanoilla:

”It is a solar calendar”…

Se ei voi olla aurinkokalenteri koska se ei perustu auringon todelliseen kiertoon, eikä edes sen näennäiseen kiertoon, mikä on yhden kierroksen osalta tasan 24 tuntia vuorokaudessa. Gregoriaaninen kalenteri perustuu tähtivuorokausiin eikä aurinkovuorokausiin. Siksi se ei tietenkään ole mikään aurinkokalenteri vaikka yleisesti sen sanotaan olevan sitä. Eräät haluavat vain hämmentää sinua uskomaan, että tuon kalenterin pituus perustuu aurinkoon, koska sisimmässäsi sittenkin tiedät, että kaikki vuorokaudet ovat aina yhtä pitkiä, täyspitkiä ja 24 tuntia kestoltaan.

Piirun verran heittoa on ”ongelma”

Gregoriaanisessa kalenterissa kerrotaan olevan vuodessa keskimäärin 365,2425 vuorokautta, ja kun vertaa sitä niin sanottuun ”Trooppiseen vuoteen” jossa on 365,2422 vuorokautta, niin eroa on niiden välillä vain vaivaiset 0,0003 vuorokautta per vuosi. Tätä pienenpientä gregoriaanisen kalenterin heittoa Turun Yliopiston alidomainissa kirjoittava edustaja pitää ongelmallisena, siitä syystä että  hänen mielestään kalenterin pitäisi seurata trooppista vuotta mahdollisimman tarkkaan (eli tähtitieteen ”todellista vuotta”, missä on heittoa yli vuorokauden jos vertaa Eenokin kalenteriin), ja että kalenteri ei voi seurata trooppista vuotta koska sen päivät eivät ole jaolliset päivän pituudella:

”Ongelmana on, ettei trooppisen vuoden pituus ole tasan jaollinen päivän pituudella.”

Mielestäni tuo ei ole mikään ongelma, että fantasiassa tulee heittoa yksi päivä 3236 vuodessa kuin tuota fantasiaa verrataan toiseen fantasiaan. Todellinen ongelmana tässä on se, että kalenteriin on lisätty normaaleihin vuosiin yksi ylimääräinen päivä ja karkausvuosina peräti kaksi ylimääräistä päivä, mikä on todella paljon enemmän heittoa kuin tuo 0,0003 vuorokautta per vuosi. Eli hänen mainitsemasta ongelmakohdasta pääsisi eroon, siirtymällä Eenokin kalenterin kalenteriin jossa kaikki päivät ovat tasajaolliset.

Tuota huijausta ei ymmärretä huijaukseksi kovin helposti, koska Aurinko ei kerro sinulle, onko se liikkunut oikeasti taikka näennäisesti 364 taikka 365,2422 kierrosta yhden vuoden aikana. Mutta asia selviää ottamalla oikein viritetystä aurinkokellosta valokuvia niin että vertailujakso olisi vaikkapa kolme kuukautta, puoli vuotta taikka tasan yksi vuosi.

Suomalaiset voivat olla onnellisia vaikka torjuisivat Eenokin kalenterin

Todellisuudessa kun pohditaan tätä asiaa syvällisemmin, niin suomalaiset ovat joko onnellisia tai onnettomia riippumatta siitä, onko vuodessa 364, 365 tai 366 päivää. Päämme yläpuolella Aurinko paistaa kesälläkin melko usein, ja se lisää suomalaisten keskimääräistä onnellisuutta lisäten heidän virkeyttään muutaman kuukauden ajaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että totuutta petkutuksesta ei pitäisi tuoda julki.  Vaikka nyt ”viralliset tahot” ottivat käyttöön Vatikaanissa syntyneen kalenterin jossa on liikaa päiviä, paavi Gregoriuksen kyhäelmänä, niin sellaisesta ei  tämän päivän kiireiset ihmiset ehdi murehtia, kun päivät tulevat ja menevät jatkossakin ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin.  Aurinko paistaa joka tapauksessa niin hyville kuin pahoillekin ihmisille, noudattaen sitä samaa liikerataa vuodesta toiseen minkä Jumala on sille asettanut.

15 astetta= 1 tunti

Jos pysyisimme paikallaan tarkastelemisen ajan, niin perspektiivistämme katsottuna tulisi näyttämään siltä, että Auringon sijainti on aina yhden tasatunnin jälkeen täydellisesti 15 astetta muualla kuin tuntia aikaisemmin, edellyttäen että tarkastelisimme ilmiötä maantieteellisellä pohjoisnavalla. Sen sijaan, jos tarkkailu tapahtuu jossain muualta kuin maantieteellisestä pohjoisnavasta, astemäärät tulisivat heittämään. Asian ymmärtää paremmin jos vaikkapa kuvittelee analoogista kelloa edessään. Mikäli sen minuutti- ja tuntiviisarien yhtymäkohta olisi muualla kuin täydellisesti alustan keskikohdassa,  tuntimerkit alustan reunoissa ei olisi enää tasavälein, vaan niiden väliset etäisyydet heittäisivät. Samaisesta syystä seinämalliset aurinkokellot pitäisi olla räätälöidyt ja kalibroitut aina tapauskohtaisesti, sekä paikkakunnan että myös seinän mukaan. Esimerkiksi Suomessa ei voi käyttää brittiläistä aurinkokelloa koska kellojen etäisyys pohjoisnavasta on molemmissa paikoissa eri. Alustaan merkatut tuntien viivat olisivat siten eri kohdissa, eivätkä olisi edes tasavälein. Yhteistä niillä kuitenkin olisi se, että jos ne on kalibroitu oikein, niin tasan yhden vuorokauden kuluttua olisi varjo siirtynyt takaisin juuri samaan kohtaan missä se oli vuorokautta aikaisemmin, molemmissa kelloissa. Niin ikään, jokaisen tasatunnin välein varjo osuisi aina oikeaan tuntimerkintään, mutta yhden tunnin astemäärät eivät olisi aina 15 astetta, niiden maantieteellisestä paikasta katsottuna.

Eli jos tarkkailemme aikaa aurinkokellon avulla, me havaitsemme että  360 asteen jälkeen (tasan 24 tunnin jälkeen) varjo on taas takaisin siellä, missä todellisen aurinkovuorokauden jaksoa alettiin laskemaan. Saat olla täysin varma siitä, että oikein kalibroidulla aurinkokellolla, yksi vuorokausi on aina tasan 360 astetta.

Vuoden pituutta tutkiessa on tarkasteltava, ei ainoastaan Auringon kierroksia, vaan myös sen kiertoetäisyyttä (trigonometrialla tai/ja litteän Maan kartalla), sekä perspektiivissä korkeuden astemäärien kautta.  Trigonometrialla (kolmiomittauksella) selviää melko nopeasti että Aurinko ei suinkaan ole noin 150 miljoonan kilometrin päässä meistä, vaan ainoastaan muutaman tuhannen kilometrin päässä. Sekin selviää samalla, että se on huomattavasti pienempi kuin Maa.

Litteän Maan napakoordinaatistossa lasketaan että maantieteellinen pohjoisnapa on maanpiirin keskellä, josta lähtee eri aikavyöhykkeiden kiertokulmat asteittain kohti etelää. Ne näkyvät litteän Maan kartassa monesti harmaina viivoina jotka erkanevat toisistaan koko matkan, aina Etelämantereen takana olevaan reuna-alueeseen saakka. Sen sijaan karttapalloissa samojen viivojen etäisyys suurenee toisistaan pohjoisesta ekvaattoriin saakka, jonka jälkeen etelään mentäessä, välit taas supistuvat ja kohtaavat toisensa niin sanotulla ”etelänavalla” jota ei ole olemassakaan, toisin kuin pohjoisnapa.

Asiantuntijan lausunto trooppisesta vuodesta

Meitä kiinnostaa nyt tietää mitä ”asiantuntijat” sanovat aurinkopäivän pituudesta, ennen kuin lähdemme tutkimaan miten Aurinko ilmoittaa vuorokauden pituuden käytännön elämässä, aurinkokellossa näkyvän varjon kautta.

Yksi näistä ”asiantuntijoista” on Nasalaiset, se sama porukka joiden vuotuinen budjetti lasketaan miljardeissa dollareissa. Vielä tätä kirjoittaessani Nasa näyttää kertovan sivustollaan, että trooppinen vuosi (synonyyminä ”aurinkovuosi”) on pituudeltaan 365 päivää, 5 tuntia, 48 minuuttia ja 46 sekuntia, ja että se on yhtä paljon kuin 365,2422 päivää:

”It is equal to 365 days, 5 hours, 48 minutes, and 46 seconds, or 365.2422 days.”

On harhaanjohtavaa sanoa ja väittää, että trooppinen vuosi on sama kuin aurinkovuosi, siitä syystä että todellisessa aurinkovuodessa vuorokausien pituus on tarkasti 24 tuntia (taikka ”keskimäärin”, mikäli lainaan nykytähtitieteilijöiden sanoja).

Suomenkielinen Wikipedia kertoo vielä tänään:

”…vuoden oikea pituus on noin 365,2422 päivää…”

Se on sama kuin ”trooppinen vuosi”. Mutta se ei tietenkään ole ”vuoden oikea pituus” koska aurinkovuoden pituus on 24 tuntia X 364 päivää. Ja kun tarkkoja ollaan, niin ”vuoden oikea pituus” ei ole edes ”trooppinen vuosi” koska trooppisuus on viittaus vuodenaikoihin, ja vuodenajat viittaa siihen missä keskimääräisessä kulmassa auringonpaiste osuu maaperään kunkin vuodenajan jaksossa. Väittelijöiden on myös hyvää muistaa, että tiede ei ole koskaan edes väittänyt, että gregoriaaninen kalenteri perustuisi aurinkovuorokausiin, vaan puhuu sen osalta tähtivuorokausista.

Wikipedian opetuslapset sanovat vielä tänään, että trooppisen vuoden kuluttua (noin 365,2422 vuorokauden kuluttua) Maan akseli on uudelleen samassa asennossa Aurinkoon nähden:

Trooppinen vuosi kestää noin 365,2422 vuorokautta. Sen kuluttua Maan akseli on uudelleen samassa asennossa Aurinkoon nähden.

Väittämä ei tietenkään pidä paikkansa, sillä aurinkokello noudattaa 24 tunnin rytmiä koko vuoden.

Aurinkokelloni epävarmuustekijä vielä noin 9 kuukautta

Liian alkeellisessa urinkokellossani varjo ei lankea aina samaan kohtaan samalla kellonlyömänä.  Siihen on olemassa omat syynsä (lähinnä rakenteellinen syy… kyse on kyhäelmästä). Kello 12:sta varjo heittää huomattavasti enemmän kuin klo 13:50 varjo, jos vertaa joulukuussa lyyjykynällä piirtämääni viivoja nykyisin varjoihin. Meillä on siinä silloin tietenkin (edes) näennäinen ristiriita, sillä molempien aikojen uusi vertailuvarjo pitäisi heittää saman verran suhteessa toisiina, 1 tunnin ja 50 minuutin jälkeen.  Eli mikä selittää tuollaisen heiton?

Tapauksessani on kyse kotitekoisesta yhden minuutin aikana kyhätystä aurinkokellosta joka ei näytä ihan oikealta, jos vertaa sitä tavanomaiseen seinämalliseen, jossa tunnin viivat eivät ole tasavälein. Lisäksi ”varjonheittäjä” (eli ruuvi) ei ole tarkasti 90 asteen kulmassa suhteessa alustaan.  Tärkein ongelma on kuitenkin se, että kelloni ei huomioi että esimerkiksi kesällä Auringon kulma on ylempänä koska se on meitä lähempänä, ja talvella vastaavasti matalampana, koska silloin Aurinko on meistä kiertoradoillaan kauempana.

Olen tarkkailut aurinkokelloni varjoa vasta reilu 3 kuukautta. Olen siis viisampi kun tasan 364 vuorokautta on kulunut ensimmäisestä tarkkailusta joka oli 28.12.2016 kello 12 ja 13:50 (kännykän ilmoittama aika). Silloin pitäisi kamera käydä vilkkaana jos kaikki menee hyvin. Jos kyhäelmässäni varjo lankeaa tasan tarkkaan samaan paikkaan missä lyyjykynän jäljet näkyvät, niin silloin on koko vuoden vuorokausien pituudet tarkasti 24 tuntia, eikä suinkaan 23 tuntia, 56 minuuttia ja noin 4 sekuntia. Mikäli jälkimmäinen – tuo lyhyempi tähtivuorokauden kesto olisi mielestäsi se oikea vuorokauden kesto, heittoa pitäisi varjon asennossa tulla 3:ssa kuukaudessa 90 astetta, kun vertailukohtana on sama kellonaika. Mutta se ei koskaan tule tapahtumaan! Mutta mikäli se heitto sittenkin tulisi näkyviin, niin silloin voidaan halutessamme sanoa, että vuosi ei ole 364 päivää pitkä ja että Eenokin kalenteri joutaa unholaan.

Jos vuorokausi olisi oikeasti noin 4 minuuttia alle 24 tuntia (kuten se on ”tähtivuodessa”, eli ”sideerisessä vuodessa”), niin reilu kolmen kuukauden jälkeen varjon pitäisi langeta yli 90 astetta eri paikkaan kuin mihin se nyt osuu. Ja sitä se ei tee, minkä voit todeta itsekin, alapuolisia kuviani vilkaisemalla, vaikka rakennelma ei ole hyvä.

 

Tässä kuvassa varjo on asettunut oikeaan kohtaan, todennäköisesti sattumalta. Sattumalta koska kuvaushetkellä ollaan siirretty lyyjykynän merkinnän talvesta kuvan kevääseen jolloin Aurinko paistaa ”korkeammalta”. Vertailujakso on 107 vuorokautta tasan; eli tässä ollaan kierretty liki neljänneksen kierroksen Auringon ympäri, mikäli niin tahtoo uskoa. Oranssi kellonaika on väärä aika, sillä tässä oltiin siirretty alun lukemasta jo kesäaikaan (mikä alkoi 23.3.2017). Kameran kellonaika oli otettu ”satelliitista” (=maastossa olevasta mastosta). Toiminto ei suostunut muuttamaan talviaikaa kesäaikaan, joten menin kuvaamaan klo 13:00. Ensi kerralla siirrän kameran ajan manuaalisesti, niin ei tule virhettä.

 

Kuvassa varjo ei ole tarkalleen kello 13:50:n kohdalla koska kuva on otettu klo 14:50 eikä klo 13:50. Vertailujakso on tässäkin 107 vuorokautta. Tässä näkyy vain noin 6 asteen heitto verrattuna alkperäiseen näkymään mikä oli liki neljännesvuosi aikaisemmin. Heitto johtuu siitä että ruuvin kulma ei ole kalibroitu huomioimaan eri vuodenaikoja. Eli tässä kuvassa Auringon tuo valon ”korkeammalta” kuin neljännesvuosi aikaisemmin koska sen Auringon rata on siirtynyt lähemmäksi  Suomea, eli lähemmäksi  Kravun kääntöpiiriä. Vertailuaika on laskettu netissä olevalla laskimella.

Vaikka kuvissani on epätarkkuuksia, niin lohduttautukamme seuraavalla englanninkielisellä Wikipedia-tekstillä, johon kyllä uskon kirkkain silmin mikäli tietäisin että paali/keppi on pystytetty täydelliseen pystyasentoon maantieteelliseen pohjoisnapaan. En kuitenkaan usko tuohon akseli selitykseen (sillä akseli on aina kuvitteellinen, olipa kyse fantasiasta tai ei):

Fix a tall pole vertically in the ground; at some instant on any sunny day the shadow will point exactly north or south (or disappear, if the Sun is directly overhead). That instant is local apparent noon: 12:00 local apparent time. About 24 hours later the shadow will again point north/south, the Sun seeming to have covered a 360-degree arc around the Earth’s axis. When the Sun has covered exactly 15 degrees (1/24 of a circle, both angles being measured in a plane perpendicular to the Earth’s axis), local apparent time is 13:00 exactly; after 15 more degrees it will be 14:00 exactly.

Mikäli haluaa verrata gregoriaanista kalenteria Eenokin kalenterin jossa on 24 tunnin vuorokausia (mikä toki on järjetöntä vertailla, koska gregoriaaninen kalenteri perustuu tähtivuorokausiin, eikä suinkaan aurinkovuorokausiin), niin alapuolinen kuva näyttää punaisella viivalla mihin kohtaan varjon olisi pitänyt langeta, edellyttäen että tunti olisi 15 astetta, – mitä se ei koskaan ole seinämallisissa varjoissa:

Punainen viiva näyttää missä kellon 13:sta varjo olisi pitänyt suurin piirtein olla 107 vuorokaudessa mikäli gregoriaaninen kalenteri pitäisi paikkansa. Unohda kuvan kellonaika koska se heittää tunnin verran, siitä syystä että kamera ei osaa automaattisesti asettaa kelloa ”satellitista”, ja itse unohdin siirtää ajan kesäajasta talviaikaan. Ja mikäli nykyinen vallalla oleva käsitys trooppisesta vuodesta pitäisi paikkansa, niin varjo pitäisi senkin osalta olla punaisen merkin kohdalla, tai edes sinne päin, sillä tieteen mukaan sen laskennassa tulee heittoa vain  0,3 vuorokautta per 1000 vuotta.

 

Jälkihuomautus (lisätty 16.9.2017):

Tein muutamia muutoksia tähän artikkeliin nyt jälkikäteen. Aikaisemmin kirjoitellessani en nimittäin tullut ajatelleeksi sitä, että eihän ne tuntiviivat voi edes olla tasavälein, ei ainoastaan vuodenajan vaihtelujen tähden (jossa Aurinko kierroksissaan muuttaa perspektiivissä näennäistä korkeutta, mikä vaikuttaa siihen mihin varjo osuu), vaan senkin tähden, että silläkin on merkityksensä missä kohtaa asuinpaikkani on litteän kiekon päällä.  Aurinkokelloni on liian kaukana maantieteellisestä pohjoisnavasta antaakseen tuntimerkinnät tasavälein.  Maantieteellistä sijaintiasi, josta tarkkailet aurinkokelloa, sitä voisi halutessaan kuvitella  tunti- ja minuuttiviisareiden yhtymäkohdaksi… jos nyt ymmärrät mitä ajan takaa?  Eli jos viisareiden yhtymäkohta ei ole  tarkasti keskellä kellotaulua, tuntimerkintöjen välit eivät voi silloin olla tasaisen etäisyyden päästä toisistaan.

 

Jälkilisäys (14.12.2017):

Gleasonin litteän Maan karttaa voidaan myös sanoa kelloksi. Kuvitteellinen tuntiviisari näyttää aina missä suunnassa Aurinko on. Se huomioi myös hyvin maailman eri aikavyöhykkeet:

Share

12 Kommentit

  1. No nyt on kyllä mielenkiintoista. Olen ajatellut flättärien olevan täysin väärässä väitteessä että tasan puolen vuoden välein yö ja päivä pitäisi vaihtaa paikkoja jos maa on pallo joka kiertää aurinkoa aina samalla kallistuksella. Mietin että se on virheellinen oletus koska ajattelin ettei vuorokausi ei ole 24h niinkuin yleisesti luullaan, mutta nyt toitkin esille että sittenkin olisi aina tasan 24h. Jos niin on, voisiko olla että tähän uudenlaiseen matematiikkaan oltaisiin päädytty juuri sillä oletuksella, että on luultu Maan olevan pallo ja huomattu tuo sama epäkohta joka on vain vaatinut vähän hienosäätöä… (Mietin aina ensin miten lopputulokseen oltaisiin päädytty pelkän erehdyksen kautta, vaikka suoranaista petkutustakin löytyy ainakin NASAn johdosta)
    En tätä asiaa ole tarkemmin tutkinut, mutta kuulostaa ihan tutulta kaavalta: Ensin on oletus, ja sitten siihen sovitetaan matematiikka, ja kun se saadaan sopimaan, oletus on siten tieteellisesti todistettu paikkaansapitäväksi. Täytyi ihan lukea uudestaan tuo juttusi Eenokin Kalenterista nyt kun se alkoi tuntumaan paljon loogisemmalta, ja siinähän toit jo esille että: ”3 minuutin ja 56 sekunnin ero per vuorokausi tekee jo puolessa vuodessa niin suuren eron (kutakuinkin 12 tuntia)” Eli juuri se tarvittava muunnos jolla päivä pysyy päivänä vielä puolen vuoden päästäkin. Huh huh… aikamoista.

    Reilu vuosi sitten kun löysin flat earth teoriat, katsoin aina kaikki väitteet tarkkaan virallisen käsityksen kannalta. Kun silloin etsin asiaa aikavyöhykkeistä, törmäsin alla olevaan viihdyttävään videoon, jossa ohjelmoija kertoo siitä painajaisesta mitä kaikkea pitää ottaa huomioon… muistin että siinä oli mielenkiintoista mainintaa historiasta… Ajattelin kaivaa sen youtubesta, voi nimittäin kiinnostaa? Siinä mainitaan että joskus 1600-luvulla vuosi alkoi 25.3. Rob Skibakin toivotteli FB sivullaan uutta vuotta vähän noihin aikoihin ja muistutti ettei nimenkään puolesta September ole yhdeksäs- vaan 7. Ja October on 8, eikä kymmenes, …Nov on 9 ja Dec on 10.

    https://youtu.be/-5wpm-gesOY

  2. Siis väitetäänkö tässä nyt, että time.is ja muut ajantarkistussysteemit on ohjelmoitu toisin kuin tasan 24 tuntiin per vuorokausi? Onko jokaista sekuntia hieman nopeutettu vai miten kummassa tämä pystyttäisiin toteuttamaan? Nyt eivät aivoni pysy tämän teorian perässä.

  3. Anonyymi, olet oikeassa ei se Skiba toivotellut mitään 25 eikä edes 26, vaan 30 päivä. Olin epävarma että mikä se päivä tarkalleen pitäisi olla, enkä tiennyt mahtoiko Skiba toivottaa uutta vuotta muutaman päivän viiveellä vai mitä, siksi sanoin että ”vähän noihin aikoihin” Stellarium oli hyvä veto perustella sitä tarkemmin.

    Stellariumista tuli mieleen, että Peten artikkeliin linkattu Skiban tekemä visuaalinen esitys auringon ja kuun pyörimisestä on tehty juuri Stellariumilla, eli virallisen pallokosmologian ohjelmalla. Skiba sai käännettyä 3D näkökulman tuohon asentoon ja lisäsi ainoastaan litteän maan kartan sen alle, joka sekin on yksi maapallon oikeista projektioista (vaikkakin eteläisellä pallonpuoliskolla vääristynyt pallo, mutta niinhän jollain tapaa ne kaikki muutkin 2D esitykset pallosta)
    Skiba ei edes koskenut auringon ja kuun kiihdytyksiin tai hidastuksiin mitä tuossa näkyy, vaan ne on tullut kaikki suoraan Stellariumista, mikä tekee tuosta nopeasti ja helposti kasatusta esityksestä melko vakuuttavan.

  4. Pohdin nimittäin myös radiokaikuluotausta ja sitä, miten 1960-luvulta lähtien on sitä väitetysti harrastettu esimerkiksi Venukseen (eli kun tähdätään se planeettaan, se tulee takaisin samalla vakionopeudella) ja sitä myöten on sitten laskettu myös Maan etäisyys aurinkoon. Ja että jos kaikuluotaus kerran toimii myös laivoissa / sukellusveneissä, miksi se ei toimisi myös avaruudessa, sähköiset aallot kun eivät kaiketi niin helposti pysähtele edes tyhjiöön tultuaan (mikäli avaruudessa sellaista on).

    • Tuomo, poistin viestisi ensimmäisen kappaleen koska se oli turhaa pelon lietsontaa. Mieti ensi kerralla miten viestisi kirjoitat.

      Kirjoitit kaikuluotaimista ja että sillä olisi mitattu etäisyyden aurinkoon? Eikö kaikuluotain perustu äänen edestakaiseen liikkeeseen? Jos näin on, niin vaikuttaa utopialta että sillä olisi mitattu etäisyyden aurinkoon jonka kerrotaan olevan noin 150 miljoonan kilometrin päässä. Äänen pitäisi saada vielä takaisin maan päälle, sen jälkeen kun se on törmännyt tuohon taivaankappaleeseen mikä on tieteen fantasiassa kaasupallo. Ehkä sinulla jäi lukematta professorin mielipiteet auringosta?
      http://foorumi.tietopiste.com/index.php/topic,10.0.html

      • Joo, anteeksi, varmaan on hyvä, että poistit viestini alun.

        Jos on kyse radiokaikuluotauksesta, se perustuu sähkömagneettiseen säteilyyn, ja se kulkee valon nopeudella. En ole aivan varma, onko joku mitannut tuolla tekniikalla etäisyyttä aurinkoon, mutta ainakin väitetään, että etäisyys Venukseen on mitattu. Ennen vanhaan voitiin käyttää vain geometriaa ja siitä lähinnä trigonometriaa, kun Venuksen ja Merkuriuksen etäisyyttä Maasta mitattiin… Toki se impulssi pitäisi saada takaisin Maahan, ja mikäli molemmat taivaankappaleet ovat liikkeessä, sen ei luulisi onnistuvan aivan milloin vain.

        • Yritin oppia jotain radiokaikuluotauksesta ja kirjoitin Googelin hakukenttään ”radiokaikuluotaus”, mutta se ei tuottanut mitään tuloksia. Kokeilin myös ”radiokaiku”, mutta sekin tuotti minimaalisen vähän tietoa. ”Kaikuluotaus” olikin jo vähän lupaavampi.

          Se valo mikä tulee auringosta, sen kerrotaan olevan sähkömagneettista säteilyä. Eli mitä sinne aurinkoon on siis lähetetty? Säteilyä säteilyyn, jotta säteily tulisi takaisin?

  5. Toki voin harjoitella, mutta en tiedä saanko mitään järkevää aikaiseksi. Ideasi oli kuitenkin hyvä. Olen kuitenkin käyttänyt ohjelmaa vasta puoli tuntia. Jotain olen jo oppinut, mutta en kaikkea. Kun/jos pääsen asiasta parempaan ymmärrykseen niin voin kokeilla selvittää asian.

    Pohjantähden seuraaminen onkin jo helpompaa tässä vaiheessa. Se pysyy melko keskellä ruutua koko ajan, mutta ei ihan täydellisen keskellä vaikka kuinka yrittäisi säätää. Eli sekin liikkuu hitusen, tai sitten vaihtoehtoisesti litteän Maan perustukset järkkyvät (tai ei ole liikkumaton), tai kolmantena vaihtoehtona, maapallo ei liiku akselinsa ympäri täydellisen tarkasti pohjantähteä päin ja aiheuttaa siten pientä napavariaatioita. Kahteen viimeeksi mainittuun asiaan en kuitenkaan usko. Pohjantähti on silti se tähti joka kohtalaisen tarkasti osoittaa missä on maantieteellinen pohjoisnapa, vaikka magneettinen pohjoisnapa on enemmän Kanadaan päin.

    Kyllä se aurinko nähdäkseni laskee siellä Antarktiksella joka päivä, jopa silloinkin kun siellä on kesä. En usko että siellä on koskaan 24-tunnin mittaisia valoisia päiviä kuten esimerkiksi Suomen Utjoella. Mikäli siellä olisi joinakin päivinä valoa koko vuorokauden ympäri, niin nykyinen litteän Maan teoria (YK:n logon kartassa) kaatuu omaan mahdottomuutensa. Siihen en kuitenkaan usko. Olen löytänyt vasta kaksi, edes jotenkuten varteenotettavaa 24-tunnin valoisuuden videota joiden sanotaan olevan Etelämantereella filmattu, mutta molemmat voidaan melko helposti todistaa feikeiksi, eikä ne sinällään ole mitään todisteita koska toteutus niissä ei ole tehty uskottavasti.

    • Eli me tiedämme että pohjantähti ei ole ihan täydellisen tarkasti paikoillaan. En näe mitään hyvää syytä miksi sen pitäisi olla edes täydellisen paikallaan, jos se ei kerran ole täydellisen tarkasti maantieteellisen pohjoisnavan yläpuolella. Sen absoluuttinen sijainti ei mielestäni ole merkityksellinen sillä muut tähdet pyörivät silti sen ympäri aikajanavideoissa.

      Pohjantähden kuvaaminen on haastava projekti jopa meikäläisen superzoom-kameralla, koska en saa pidettyä sitä enää paikallaan sillä tavoin kuten haluan, jotta kuvaus onnistuisi. Kameran pohjassa oleva tripodin kiinnityskohta on murtunut irti. Olen laittanut sen kiinni ilmastonititeipillä ja pikaliimalla, mutta se tulee varmasti irtoamaan jos ruuvaan siihen kiinni tripodin. Tuo murtuminen on tuon kameran tyyppivika, ja se voi tapahtua vaikka ei käyttäisi väkivaltaa. Itse olin mielestäni hyvinkin helläkätinen, mutta hellyys ei auttanut. Liian ohut muoviseos väsyy nopeasti ja antaa jossain vaiheessa periksi.

      Startrail= tähtijälki tai tähtipolku?

    • Juu, minä tiedän mistä kirjoitit. Mutta kommenttini ei viitannut tämän päiväiseen viestiisi, vaan siihen mitä kirjoitit eilen:
      ”… sitä myöten on sitten laskettu myös Maan etäisyys aurinkoon.”

      Vai oliko tuo lainaukseni viittaus siihen, että ensin kaikuluodattiin Venus ja sitten sen avulla lasketulla etäisyydellä käytettiin muiden laskelmien tekoon parallakseja? Paralaksimittaukset aurinkoon ovat hankalia suorittaa heliosentrisessä mallissa, koska Maa pyörii siinä akselinsa ympäri ja vieläpä samalla auringon ympäri, samalla kuin tämä helahoito kiertää vieläkin nopeammin spiraalin muotoista rataa koko galaksin ympäri.

      Vieläpä nuo parallaksilaskelmat eivät perustu siihen mitä jokin on, vaan siihen miltä tuntuu fantasiassa, niinkuin mututuntumalla. Niistä ei ole olemassa edes mitään luotettavia laskelmia julkisuudessa.. Sen sijaan olen itse tehnyt trigonometrisiä laskelmia määritellessäni auringon etäisyyttä siihen tarkoitetuilla laskimilla jossa pitää olla tiedossa vähintään kolme lukua jotta voisi laskea vielä sen neljännen ja ratkaisevan luvun. Mutta en pidä niitäkään tarkkoina lukemina, vaikkakin olen tullut siihen tulokseen, että auringon etäisyys on meistä enintään noin 7750 km:n korkeudella (eikä suinkaan noin 150 miljoonaa kilometriä).

      • Voi hyvin olla. Trigonometriset laskelmat kuitenkin taipuvat pitkälti siihen, mikä oletus meillä on: pallomaisuus vai tasaisuus. Pallomaisuus johtaisi meidät heti trigonometrisissä laskelmissa huomattavasti suurempaan etäisyyteen auringosta, näin ainakin olen käsittänyt.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*