Aurinkokello ja Eenokin kalenterin vuorokaudet

Seinämallinen aurinkokello. Mitä aurinkokellolla tekee jos siihen ei voi luottaa, ja miksi niitä on niin paljon ympäri maailman? Onko se sittenkin luotettava?

Tämä artikkeli on jatkoa aikaisemmalle artikkelille joka on löydettävissä tietopisteestä, otsikolla ”Kalenterisi on väärä! Eenokin kalenteri on luotettavampi”. Nyt tutkitaan elämäni ensimmäistä aurinkokelloa ja sen antamia tuloksia valokuvista. Käytössäni oleva aurinkokello on varsin vaatimaton ja jopa ruma, mutta se toimii edes kohtalaisen hyvin.  Aurinkokellooni liittyy kuitenkin epäkohta johon palaan dokumentin lopussa.

Syy tämän artikkelin kirjoittamiseen, jossa keskitytään aurinkokelloon ja Eenokin kalenterin vuorokauden pituuteen

Tarve tälle kirjoitukselle johtuu siitä, kun joillakin ihmisillä on vilpitön halu pitää yllä uskomusta siitä, että yhden kalenterivuorokauden oikea mitta ja pituus on 23 tuntia 56 minuuttia ja noin 4 sekuntia, eikä täydellisen tarkasti 24 tuntia, kuten Eenokin kalenterissa.  Nykyinen, lähes kaikkialla maailmassa käytössä oleva gregoriaaninen kalenteri, perustuu juuri tuohon hitusen lyhyemmän vuorokauden pituuteen jossa todellisten päivien pituutta on keinotekoisesti lyhennetty, jotta saataisiin vuosien pituudet pidemmäksi (keskimäärin 365,2425 päivää), ja jotta Eenokin kirja jäisi varmasti unholaan ja ”epätieteelliseksi julistetuksi”, jotta se ei vahingossakaan nostaisi myöhemmin päätään ja päätyisi kanonisoitujen kirjoitusten kokoelmaan. Jossain vaiheessa minullekin tuli hetkellinen mielentilahäiriö ja epäuskottava ajatus vastaan, että kalenterivuorokauden pituus ei voi olla tarkasti 24 tuntia, koska timeanddate.com-sivuston aurinko/kuu-kartta pidemmän ajanjakson vertailussa, on sittenkin ohjelmoitu toimimaan gregoriaanisen kalenterin mukaan, eikä suinkaan sillä tavalla kuten ensin luulin, että aurinkovuorokauden pituudet olivat heidän kartassaan tarkasti 24 tuntia pitkän aikavälin tarkastelussa. Uskoin, ja yhä uskon, tasan 24:ään tuntiin, ja teen sen aurinkokellojen tuloksiin vedoten, ja myös koska tähtitieteessä kerrotaan että ”keskiaurinkovuorokausi” on tasan taikka keskimäärin 24 tuntia.

Sen sijaan tähtivuorokaudet – joihin gregoriaaninen kalenteri perustuu -, joita ei saa sekoittaa aurinkovuorokausiin, ne ovat nykyisessä tähtitieteessä noin 4 minuuttia lyhyemmät kuin keskimääräiset aurinkovuorokaudet. Wikipedia kertoo tällä hetkellä seuraavaa (ja huomisesta en tiedä):

”Tämän vuoksi määritellään kuviteltuun tasaisesti liikkuvaan aurinkoon perustuva keskiaurinkovuorokausi (engl.mean solar day), joka on noin 3 min 56 s pitempi kuin tähtivuorokausi eli noin 86 400 sekuntia.”

Huomasit kait että siinä kerrotaan keskiaurinkovuorokauden olevan noin 4 minuttia pidempi kuin tähtivuorokauden, eikä suinkaan lyhyempi? Ja tästä syystä meidän ei pitäisi sotkea toisiinsa noita kahta eri termiä.

Syy miksi siinä lukee ”noin 86400 sekuntia”, se ei suinkaan johdu siitä, että Aurinko ei sittenkään liiku perspektiivissämme täydellisen tarkasti yhdessä vuorokaudessa 86400 sekunnissa (=24 tunnissa), vaan siksi koska vertailukohteena on gregoriaanisen kalenterin vuorokausi jossa myös täydet sekunnit on mielivaltaisesti pilkottu millisekunneiksi. Millisekunneiksi (ilman julkisia laskelmia) jotta tarina olisi jollain tapaa uskottavampi ja ihailtavampi, ja jotta ihmiset ylistäisivät tieteen saavutuksia kun se osaa laskea valovuosien päässä olevien tähtien liikeratoja millisekuntien tarkkuudella käyttäen apuna paralakseja jotka ovat täysin epätarkkoja, ja joiden käyttäminen perustuu siihen ”miltä se näyttää” eikä ”siihen mitä se on”.

Tähtivuorokaudet

Wikipedia kertoo gregoriaanisessa kalenterissa käytetyn tähtivuorokauden keston olevan noin 23 tuntia 56 minuuttia ja 4,099 sekuntia (huomisesta en taas tiedä, koska Wikipedia elää ja muuttuu alati):

”Maan pyörähdysaika inertiaalikoordinaatiston ja kaukaisten tähtien suhteen, engl. stellar day, on noin 86 164,099 sekuntia (23 h 56 min 4,099 s).”

Alleviivaus sanan ”noin” alapuolella on minun oma lisäys. Hämentävää tässä on nyt se, että samanaikaisesti englanninkielinen Wikipedia kertoo samasta tähtipäivästä, että sen pituus on keskimäärin 23 tuntia 56 minuuttia ja 4,0916 sekuntia, joten sanojen ”noin” ja ”keskimäärin” välillä on eroa 7,4 millisekuntia (oho! millisekunnitkin on pilkottu osiin… tarkkoja kavereita nämä Wikipedian liittolaiset):

”A mean sidereal day is 23 hours, 56 minutes, 4.0916 seconds (23.9344699 hours or 0.99726958 mean solar days), the time it takes Earth to make one rotation relative to the vernal equinox.”

Eenokin kalenteri on aurinkokalenteri noudattaessaan auringon kiertoliikettä

Eenokin kalenteri on aivan varmasti aurinkokalenteri. Siinä Auringon yhden vuorokauden kiertoaika kestää tasan 24 tuntia. Sen sijaan meidän käytössä oleva gregoriaaninen kalenteri ei ole mikään aurinkokalenteri, vaikka timeanddate-sivusto kertoo että se on ”aurinkokalenteri”, sanoilla:

”It is a solar calendar”…

Se ei voi olla aurinkokalenteri koska se ei perustu auringon todelliseen kiertoon, eikä edes sen näennäiseen kiertoon, mikä on yhden kierroksen osalta tasan 24 tuntia vuorokaudessa. Gregoriaaninen kalenteri perustuu tähtivuorokausiin eikä aurinkovuorokausiin. Siksi se ei tietenkään ole mikään aurinkokalenteri vaikka yleisesti sen sanotaan olevan sitä. Eräät haluavat vain hämmentää sinua uskomaan että tuon kalenterin pituus perustuu aurinkoon, koska sisimmässäsi sittenkin tiedät että kaikki vuorokaudet ovat aina yhtä pitkiä, täyspitkiä ja 24 tuntia kestoltaan.

Piirun verran heittoa on ”ongelma”

Gregoriaanisessa kalenterissa kerrotaan olevan vuodessa keskimäärin 365,2425 vuorokautta, ja kun vertaa sitä niin sanottuun ”Trooppiseen vuoteen” jossa on 365,2422 vuorokautta, niin eroa on niiden välillä vain vaivaiset 0,0003 vuorokautta per vuosi. Tätä pienenpientä gregoriaanisen kalenterin heittoa Turun Yliopiston alidomainissa kirjoittava edustaja pitää ongelmallisena, siitä syystä että  hänen mielestään kalenterin pitäisi seurata trooppista vuotta mahdollisimman tarkkaan (eli tähtitieteen ”todellista vuotta” missä on heittoa yli vuorokauden jos vertaa Eenokin kalenteriin), ja että kalenteri ei voi seurata trooppista vuotta koska sen päivät eivät ole jaolliset päivän pituudella:

”Ongelmana on, ettei trooppisen vuoden pituus ole tasan jaollinen päivän pituudella.”

Mielestäni tuo ei ole mikään ongelma, että fantasiassa tulee heittoa yksi päivä 3236 vuodessa. Todellinen ongelmana tässä on se, että kalenteriin on lisätty normaaleihin vuosiin yksi ylimääräinen päivä ja karkausvuosina peräti kaksi ylimääräistä päivä, mikä on todella paljon enemmän heittoa kuin tuo 0,0003 vuorokautta per vuosi.

Tuota huijausta ei ymmärretä huijaukseksi kovin helposti, koska Aurinko ei kerro sinulle onko se liikkunut oikeasti taikka näennäisesti 364 taikka 365,2422 kierrosta yhden vuoden aikana. Mutta asia selviää ottamalla oikeanlaisesta aurinkokellosta valokuvia niin että vertailujakso olisi vaikkapa kolme kuukautta, puoli vuotta taikka vuosi. Uskon sinun ymmärtävän, että esimerkiksi puolen vuoden päästä varjon pitää langeta 180 astetta muualle kuin missä se oli aikaisemmin, jos vertailukohteena on sama kellonaika, ja mikäli gregoriaaninen kalenteri perustuisi Auringon näennäisiin taikka todellisin liikkeisiin eikä tähtien?

Suomalaiset voivat olla onnellisia vaikka torjuisivat Eenokin kalenterin

Todellisuudessa kun pohditaan tätä asiaa syvällisemmin, niin suomalaiset ovat joko onnellisia tai onnettomia riippumatta siitä, onko vuodessa 364, 365 tai 366 päivää. Päämme yläpuolella Aurinko paistaa kesälläkin melko usein, ja se lisää suomalaisten keskimääräistä onnellisuutta lisäten heidän virkeyttään muutaman kuukauden ajaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että totuutta petkutuksesta ei pitäisi tuoda julki.  Vaikka nyt ”viralliset tahot” ottivat käyttöön Vatikaanissa syntyneen kalenterin jossa on liikaa päiviä, paavi Gregoriuksen kyhäelmänä, niin sellaisesta ei  tämän päivän kiireiset ihmiset ehdi murehtia, kun päivät tulevat ja menevät jatkossakin ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin.  Aurinko paistaa joka tapauksessa niin hyville kuin pahoillekin ihmisille, noudattaen sitä samaa liikerataa vuodesta toiseen minkä Jumala on sille asettanut.

15 astetta= 1 tunti

Jos pysymme edes kutakuinkin paikoillaan eikä lähdetä lentämään kesken tutkimustyömme tai havaintojamme, niin perspektiivistämme katsottuna näyttää siltä, että  Auringon sijainti on aina yhden tasatunnin jälkeen täydellisesti 15 astetta muualla kuin tuntia aikaisemmin, sillä edellytyksellä että aurinkokello ei ole seinämallinen, kuten minulla, taikka väärin viritelty, ja myös sillä edellyksellä että pystyssä olevan ”varjon heittäjä” (esim. keppi, tanko tai putki) on lukuhetkenä kaikista suunnista katsottuna täydellisen tarkasti pystyasennossa. Jos tarkkailemme aikaa aurinkokellon avulla, me havaitsemme että  360 asteen jälkeen (tasan 24 tunnin jälkeen) varjo on taas takaisin siellä, missä todellisen aurinkovuorokauden jaksoa alettiin laskemaan. Saat olla täysin varma siitä, että oikeanlaista aurinkokelloa tarkkailemalla selviää että yksi vuorokausi on aina tasan 360 astetta.

Vuoden pituutta tutkiessa on tarkasteltava, ei ainoastaan Auringon kierroksia, vaan myös sen kiertoetäisyyttä (trigonometrialla tai/ja litteän Maan kartalla), sekä perspektiivissä korkeuden astemäärien kautta.  Trigonometrialla (kolmiomittauksella) selviää melko nopeasti että Aurinko ei suinkaan ole noin 150 miljoonan kilometrin päässä meistä, vaan ainoastaan muutaman tuhannen kilometrin päässä ja että se on huomattavasti pienempi kuin Maa.

Litteän Maan napakoordinaatistossa lasketaan että maantieteellinen pohjoisnapa on maanpiirin keskellä, josta lähtee eri aikavyöhykkeiden kiertokulmat asteittain kohti etelää. Ne näkyvät litteän Maan kartassa monesti harmaina viivoina jotka erkanevat toisistaan koko matkan, aina Etelämantereen takana olevaan reuna-alueeseen saakka. Sen sijaan karttapalloissa samojen viivojen etäisyys suurenee toisistaan pohjoisesta ekvaattoriin saakka, jonka jälkeen etelään mentäessä, välit taas supistuvat ja kohtaavat toisensa niin sanotulla ”etelänavalla” jota ei ole olemassakaan, toisin kuin pohjoisnapa.

Asiantuntijan lausunto trooppisesta vuodesta

Meitä kiinnostaa nyt tietää mitä ”asiantuntijat” sanovat aurinkopäivän pituudesta, ennen kuin lähdemme tutkimaan miten Aurinko ilmoittaa vuorokauden pituuden käytännön elämässä, aurinkokellossa näkyvän varjon kautta.

Yksi näistä ”asiantuntijoista” on Nasalaiset, se sama porukka joiden vuotuinen budjetti lasketaan miljardeissa dollareissa. Vielä tätä kirjoittaessani Nasa näyttää kertovan sivustollaan, että trooppinen vuosi (synonyyminä ”aurinkovuosi”) on pituudeltaan 365 päivää, 5 tuntia, 48 minuuttia ja 46 sekuntia, ja että se on yhtä paljon kuin 365,2422 päivää:

”It is equal to 365 days, 5 hours, 48 minutes, and 46 seconds, or 365.2422 days.”

On harhaanjohtavaa sanoa ja väittää, että trooppinen vuosi on sama kuin aurinkovuosi, siitä syystä että todellisessa aurinkovuodessa vuorokausien pituus on tarkasti 24 tuntia (taikka ”keskimäärin”, mikäli lainaan nykytähtitieteilijöiden sanoja).

Suomenkielinen Wikipedia kertoo vielä tänään:

”…vuoden oikea pituus on noin 365,2422 päivää…”

Se on sama kuin ”trooppinen vuosi”. Mutta se ei tietenkään ole ”vuoden oikea pituus” koska aurinkovuoden pituus on 24 tuntia X 364 päivää. Ja kun tarkkoja ollaan, niin ”vuoden oikea pituus” ei ole edes ”trooppinen vuosi” koska trooppisuus on viittaus vuodenaikoihin, ja vuodenajat viittaa siihen missä keskimääräisessä kulmassa auringonpaiste osuu maaperään kunkin vuodenajan jaksossa. Väittelijöiden on myös hyvää muistaa, että tiede ei ole koskaan edes väittänyt, että gregoriaaninen kalenteri perustuisi aurinkovuorokausiin, vaan puhuu sen osalta tähtivuorokausista.

Wikipedian opetuslapset sanovat vielä tänään, että trooppisen vuoden kuluttua (noin 365,2422 vuorokauden kuluttua) Maan akseli on uudelleen samassa asennossa Aurinkoon nähden:

Trooppinen vuosi kestää noin 365,2422 vuorokautta. Sen kuluttua Maan akseli on uudelleen samassa asennossa Aurinkoon nähden.

Väittämä ei tietenkään pidä paikkansa, sillä aurinkokello noudattaa keskimäärin 24 tunnin rytmiä koko vuoden. Niin ikään jos Maalla olisi oikeasti olemassa kuvitteellinen akseli jonka ympäri se pyörähtelisi 23,44 asteen kulmassa suhteessa Aurinkoon, ja vieläpä Auringon ympäri kiertäen, meillä olisi puolen vuoden jaksossa päivä muuttunut yöksi ja yö muuttunut päiväksi, koska silloin me oltaisiin Auringon toisella puolella. Jos haluat tietää miten se varjo muodostuu aurinkokelloon niin katso seuraava Rob Skiban video, ja ajattele asiaa niin, että varjon pituus seinämallisessa aurinkokellossa on lyhyempi talvella koska Auringon kiertoliike on silloin kauempana meistä kuin kesällä. Sen sijaan maanvaraisessa aurinkokellossa varjo toimii päinvastaisesti, eli niin että talvella se on pitempi. Testailemalla tämäkin asia selviää.

Aurinkokelloni epävarmuustekijä vielä noin 9 kuukautta

Voin myös rehellisesti sanoa, että tässä tutkimustyössäni on vielä pieni epävarmuustekijä. Aikaisempi väitteeni siitä, että neljännesvuodessa Aurinko luo varjon samaan kohtaan samalla kellonlyömänä ei välttämättä pidä täysin paikkansa,  ja siihen on olemassa omat syynsä (lähinnä rakenteellinen syy). Kello 12 varjo heittää huomattavasti enemmän kuin klo 13:50 varjo, jos vertaa joulukuussa lyyjykynällä piirtämääni viivoja nykyisin varjoihin, ja meillä on siinä silloin tietenkin edes näennäinen ristiriita, sillä molempien aikojen uusi vertailuvarjo pitäisi heittää saman verran suhteessa toisiina, 1 tunnin ja 50 minuutin jälkeen.  Eli mikä selittää tuollaisen heiton?

Tapauksessani on kyse kotitekoisesta yhden minuutin aikana kyhätystä aurinkokellosta joka ei näytä ihan oikealta, jos vertaa sitä tavanomaiseen seinämalliseen, jossa tunnin viivat eivät ole tasavälein. Lisäksi ”varjonheittäjä” ei ole tarkasti 90 asteen kulmassa suhteessa alustaan.  Huomat tästä kuvasta että viivojen välit eivät ole saman etäisyyden päässä toisistaan vaikka kyse on tasatunneista. Jos sitä lähtee vertaaman tavanomaiseen pystymalliseen aurinkokelloon, huomataan että siinä on tunnit määritelty tasavälein. Uskon siis että tämä ”rakenteellinen virhe” (tai herja) voi johtua siitä että seinämallini ei huomioi että esimerkiksi kesällä auringon kulma on ylempänä koska se on meitä lähempänä, ja talvella vastaavasti matalampana, koska silloin se on meistä kauempana. Sellaisia eroja ei synny ”keppi maassa pystyssä”- mallissa koska vaikka kulmien korkeus vaihtelisi, niin ne vaikuttavat ainoastaan syntyvvän varjon pituuteen.

Olen tarkkailut aurinkokelloni varjoa vasta reilu 3 kuukautta. Olen siis viisampi 9 kuukauden päästä. Silloin pitäisi kamera käydä vilkkaana jos kaikki menee hyvin. Jos kyhäelmässäni varjo lankeaa tasan tarkkaan samaan paikkaan 18.4.2018, taikka 17.4.2018 (jos haluaa olla lähempänä Eenokin kalenterin vuotta) samoina kellonaikoina, niin silloin on vuoden vuorokausien pituudet keskimäärin ja tarkasti 24 tuntia, eikä suinkaan 23 tuntia, 56 minuuttia ja noin 4 sekuntia. Mikäli jälkimmäinen – tuo lyhyempi vuorokauden kesto (mikä ei ole tieteessä aurinkovuorokausi vaan tähtivuorokausi) – olisi mielestäsi se oikea vuorokauden kesto, niin heittoa pitäisi varjon asennossa tulla 3 kuukaudessa 90 astetta kun vertailukohtana on sama kellonaika. Mutta se ei koskaan tule tapahtumaan!

Palaan taas samaan asiaan josta jo mainitsin,  koska se on ratkaisevan tärkeä asia! Edellämainittua seinämalli-ongelmaa ei pitäisi olla maaperässä tarkasti pystyasennossa olevalla ”varjon heittäjällä” koska vuodenajat siinä mallissa muuttaa ainoastaan varjon pituutta, mutta ei varjoa sivuttaissuunnassa, jos vertailukohteena on aina vuorokauden sama kellonaika, jossa myös huomioidaan kesä- ja talviajat. Omassa aurinkokellossani on siis ongelmia joita ei maan varaisessa mallissa pitäisi olla lainkaan, jos pystyasento on tarkasti määritelty vaikkapa vatupassilla tai laaserilla, ja jos alusta on tasainen ja vaakatasossa silloin kun/jos käyttää tavanomaista pidempää ”varjonheittäjää”).

Jos vuorokausi olisi oikeasti noin 4 minuuttia alle 24 tuntia (kuten se on ”tähtivuodessa”, eli ”sideerisessä vuodessa”), niin reilu kolmen kuukauden jälkeen varjon pitäisi langeta yli 90 astetta eri paikkaan kuin mihin se nyt osuu. Ja sitä se ei tee, minkä voit todeta itsekin, alapuolisia kuviani vilkaisemalla, vaikka rakennelma ei ole hyvä.

 

Tässä kuvassa varjo on noin 15 astetta väärässä kohtaa. Vertailujakso on 107 vuorokautta tasan, mikäli minulla ei ole mennyt talvi- ja kesäaika sekaisin, mutta en sitä epäile vaikka kellossa on ”väärä” aika sillä tässä oltiin siirretty alun lukemasta jo kesäaikaan ja lisäksi kameran kelloaika oli otettu ”satelliitista” (=maastossa olevasta mastosta) mikä ei suostunut muuttamaan talviaikaa kesäaikaan, joten menin kuvaamaan klo 13:00, jos en nyt ihan väärin kännykkäkellosta aikaa katsonut.

 

Kuvassa varjo on noin 6 astetta väärässä suunnassa. Vertailujakso on tässäkin 107 vuorokautta. Vertailuaika on laskettu netissä olevalla laskimella.

Vaikka kuvissani on epätarkkuuksia, niin lohduttautukamme seuraavalla englanninkielisellä Wikipedia-tekstistä, johon kyllä uskon kirkkain silmin, paitsi en tuohon akseli selitykseen:

Fix a tall pole vertically in the ground; at some instant on any sunny day the shadow will point exactly north or south (or disappear, if the Sun is directly overhead). That instant is local apparent noon: 12:00 local apparent time. About 24 hours later the shadow will again point north/south, the Sun seeming to have covered a 360-degree arc around the Earth’s axis. When the Sun has covered exactly 15 degrees (1/24 of a circle, both angles being measured in a plane perpendicular to the Earth’s axis), local apparent time is 13:00 exactly; after 15 more degrees it will be 14:00 exactly.

Nyt hymähdän tyytyväisenä!

Mikäli haluaa verrata gregoriaanista kalenteria Eenokin kalenterin jossa on 24 tunnin vuorokausia (mikä toki on järjetöntä, koska gregoriaaninen kalenteri perustuu tähtivuorokausiin, eikä suinkaan aurinkovuorokausiin), niin alapuolinen kuva näyttää punaisella viivalla mihin kohtaan varjon olisi pitänyt langeta (edellyttäen että tunti olisi 15 astetta, mitä se ei seinämallisissa ole jokaisen tunnin kohdalla tasavälein):

Punainen viiva näyttää missä kellon 12:sta varjo olisi pitänyt olla 107 vuorokaudessa mikäli gregoriaaninen kalenteri pitäisi paikkansa, ja mikäli nykyinen vallalla oleva käsitys trooppisesta vuodesta pitäisi myöskin paikkansa, koska onhan noiden kahden ero vain noin 0,3 vuorokautta per 1000 vuotta, ja niin ohutta viiva sinne on turhaa pirtää, ymmärrettävistä syistä. Asia on tietenkin spekulatiivinen, sillä kaikki tunnit ei ole seinämallisessa aurinkokellossa 15 astetta, vaan osa on enemmän ja osa vähemmän, toisin kuin ”keppi maassa pystyssä”-aurinkokellossa, jossa kaikkien tuntien välit ovat tasan 15 astetta. Mutta ero olisi – ja pitäisi olla – samassa ajassa noin 7 tuntia.

Jos haluatte kommentoida artikkelia oman näkemyksenne mukaan, ja täällä jostain syystä tökkii kommentointi (kuten monesti on tapahtunut), niin voitte tehdä uuden aloituksen foorumiin ja jakaa siellä ajatuksianne. Siinä tapauksessa, laittakaa aloitus kategoriaan ”Sekalaiset keskustelut” taikka ”Aurinko”. Nyt täytyy alkaa sunnittelemaan toisenmallista- hiukan kehittyneempää aurinkokello-versiota.

0 votes
Share

19 Kommentit

  1. No nyt on kyllä mielenkiintoista. Olen ajatellut flättärien olevan täysin väärässä väitteessä että tasan puolen vuoden välein yö ja päivä pitäisi vaihtaa paikkoja jos maa on pallo joka kiertää aurinkoa aina samalla kallistuksella. Mietin että se on virheellinen oletus koska ajattelin ettei vuorokausi ei ole 24h niinkuin yleisesti luullaan, mutta nyt toitkin esille että sittenkin olisi aina tasan 24h. Jos niin on, voisiko olla että tähän uudenlaiseen matematiikkaan oltaisiin päädytty juuri sillä oletuksella, että on luultu Maan olevan pallo ja huomattu tuo sama epäkohta joka on vain vaatinut vähän hienosäätöä… (Mietin aina ensin miten lopputulokseen oltaisiin päädytty pelkän erehdyksen kautta, vaikka suoranaista petkutustakin löytyy ainakin NASAn johdosta)
    En tätä asiaa ole tarkemmin tutkinut, mutta kuulostaa ihan tutulta kaavalta: Ensin on oletus, ja sitten siihen sovitetaan matematiikka, ja kun se saadaan sopimaan, oletus on siten tieteellisesti todistettu paikkaansapitäväksi. Täytyi ihan lukea uudestaan tuo juttusi Eenokin Kalenterista nyt kun se alkoi tuntumaan paljon loogisemmalta, ja siinähän toit jo esille että: ”3 minuutin ja 56 sekunnin ero per vuorokausi tekee jo puolessa vuodessa niin suuren eron (kutakuinkin 12 tuntia)” Eli juuri se tarvittava muunnos jolla päivä pysyy päivänä vielä puolen vuoden päästäkin. Huh huh… aikamoista.

    Reilu vuosi sitten kun löysin flat earth teoriat, katsoin aina kaikki väitteet tarkkaan virallisen käsityksen kannalta. Kun silloin etsin asiaa aikavyöhykkeistä, törmäsin alla olevaan viihdyttävään videoon, jossa ohjelmoija kertoo siitä painajaisesta mitä kaikkea pitää ottaa huomioon… muistin että siinä oli mielenkiintoista mainintaa historiasta… Ajattelin kaivaa sen youtubesta, voi nimittäin kiinnostaa? Siinä mainitaan että joskus 1600-luvulla vuosi alkoi 25.3. Rob Skibakin toivotteli FB sivullaan uutta vuotta vähän noihin aikoihin ja muistutti ettei nimenkään puolesta September ole yhdeksäs- vaan 7. Ja October on 8, eikä kymmenes, …Nov on 9 ja Dec on 10.

    https://youtu.be/-5wpm-gesOY

    • ”Rob Skibakin toivotteli FB sivullaan uutta vuotta vähän noihin aikoihin ja muistutti ettei nimenkään puolesta September ole yhdeksäs- vaan 7. Ja October on 8, eikä kymmenes, …Nov on 9 ja Dec on 10.”

      Ensiksin Rob Skiba toivotteli uuttavuotta 26.3. sillä tiedämme että samanhenkisenä uskonveljenämme kuin me hän seuraa Raamatun kalenteria jossa vuosi vaihtuu maalis-huhtikuussa. Seuraamme itse Eenokin kalenteria (tai olemme ainakin menneet siihen suuntaan Litteään Maahan heräämisemme myötä). Olemme alkaneet vakuuttumaan sen puolesta että se on alkuperäinen Raamatun kalenteri. Tutkimus jatkuu. Olemme panneet merkille että Eenokin kalenteristakin on monia variaatioita joissa vuosi vaihtui eri aikaan tänäkin vuonna. Asia selviää kun googlettaa. Lieneekö sitten syynä se että valtaosa ”Eenokin kalenterista” perustuu väärään kosmologiaan eli pallomalliin ja vasta osa Litteän Maan malliin.

      Nimenomaan sen takia on upeaa että Suomessa on Pete joka näkee vaivaa suomeksi suomalaisille nimenomaan Litteän Maan Eenokin kalenterin puolesta.

      Toivotimme itse tänä vuonna hyvää raamatullista uuttavuotta 29.3. kevätpäiväntasausta (20.3.) seuraavan uudenkuun alkamisen myötä. Eli suunnilleen samaan aikaan kuin Skiba sekä ne jotka jotka seuraavat yleistä juutalaista kalenteria sillä käsitystemme mukaan 27.3. tai 28.3. oli ns. astronominen uusikuu (”pimeä kuu”). Varsinainen paljain silmin nähtävissä oleva uudenkuun sirppi näkyi 29.3. auringon laskettua. Tiedä sitten miksi Skiba toivotti hyvää uutta vuotta jo 26.3. vai oletko varma päivämäärästä? Voihan olla että hän toivotti uusivuosia jo ennakkoon ennen uuttakuuta 🙂

      Toiseksi voimme vahvistaa että asia on juuri noin noiden latinankielisten gregoriaanisten kuukausien nimien osalta: Septem = seitsemäs, Octo = kahdeksas, Novem =yhdeksäs ja Decem = kymmenes. Skiban lisäksi aihetta on tutkinut mm. Michael Rood. Olemme tutkineet kalenterijuttuja kymmenisen vuotta mutta aina on uutta opittavaa erityisesti Eenokin kalenterista koska se on meille uusi tuttavuus Litteään Maahan heräämisen myötä.

      Latinankieliset 7.-10. kuukausien nimet muistuttavat että gregoriaanisessakin aurinkokalenterissa on jonkin verran jäljellä muinaista aurinkokalenteria (Eenokin kalenteri?). Gregoriaaninen kalenterihan on myöhempi roomalais-katolisen kirkon kehittämä antiikin roomalaisen juliaanisen kalenterin ”uudistettu versio”. Käsittääksemme ainakin NASA käyttää yhä juliaanista ajanlaskua. Myös planetaario-ohjelmat kuten Stellarium (jota itsekin käytämme) perustuvat juliaaniseen ajanlaskuun jossa esim. gregoriaaninen vuosi -3 eaa on juliaaninen -2 eaa jne. Eli yhden vuoden ero merkinnässä mitä vuosiin tulee. Lisää tietoa:

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Juliaaninen_kalenteri

      • Tarkistimme Stellariumista ”pimeän kuun” eli ns. astronomisen uudenkuun ajankohdan. Se oli 28.3. aamun varhaisten tuntien aikana ennen auringon nousua. 26.3. vähenevää sirppiä oli jäljellä n. 3%.

        Petellekin tiedoksi aiempaan ajatustenvaihtoomme uudestakuusta viitaten että Stellariumin tarkkuuteen voinee luottaa sillä voimme vahvistaa asian omien kokemustemme pohjalta mitä mm. noihin uusiinkuihin tulee. Emme ole perehtyneet ohjelman tarkkuuteen sen kummemmin vaan olemme soveltaneet sitä lähinnä tähtikuvioiden opettamisessa niiden symbolisesta historiallisesta uskonnollis-kulttuurisesta taustasta käsin. Mutta mikäli Stellariumin kehittäjä tituleerataan ”matikkaneroksi” ja ohjelmalla on lukemattomia latauksia ympäri maailman niin eipä softan maine varmaankaan turhaan niin amatöörien kuin ammattilaistenkaan keskuudessa ole kasvanut:

        http://www.stellarium.org/fi

  2. Siis väitetäänkö tässä nyt, että time.is ja muut ajantarkistussysteemit on ohjelmoitu toisin kuin tasan 24 tuntiin per vuorokausi? Onko jokaista sekuntia hieman nopeutettu vai miten kummassa tämä pystyttäisiin toteuttamaan? Nyt eivät aivoni pysy tämän teorian perässä.

  3. Danielin Perintö, olet oikeassa ei se Skiba toivotellut mitään 25 eikä edes 26, vaan 30 päivä. Olin epävarma että mikä se päivä tarkalleen pitäisi olla, enkä tiennyt mahtoiko Skiba toivottaa uutta vuotta muutaman päivän viiveellä vai mitä, siksi sanoin että ”vähän noihin aikoihin” Stellarium oli hyvä veto perustella sitä tarkemmin.

    Stellariumista tuli mieleen, että Peten artikkeliin linkattu Skiban tekemä visuaalinen esitys auringon ja kuun pyörimisestä on tehty juuri Stellariumilla, eli virallisen pallokosmologian ohjelmalla. Skiba sai käännettyä 3D näkökulman tuohon asentoon ja lisäsi ainoastaan litteän maan kartan sen alle, joka sekin on yksi maapallon oikeista projektioista (vaikkakin eteläisellä pallonpuoliskolla vääristynyt pallo, mutta niinhän jollain tapaa ne kaikki muutkin 2D esitykset pallosta)
    Skiba ei edes koskenut auringon ja kuun kiihdytyksiin tai hidastuksiin mitä tuossa näkyy, vaan ne on tullut kaikki suoraan Stellariumista, mikä tekee tuosta nopeasti ja helposti kasatusta esityksestä melko vakuuttavan.

    • Hyvä. Anteeksi, jäi huomaamatta tuo ”vähän noihin aikoihin” mutta pääasia että asia on kirkas 🙂 Stellarium on ylipäätään koodattu pallomalliin tai pallomallin pohjalta mutta se mitä Stellariumin simuloidulla taivaalla voi nähdä on sama kuin mitä paljain silmin voimme oikealtakin taivaalta nähdä riippumatta siitä ajattelemmeko tallaavamme palloa vai kiekkoa. Tosin en luota kaikkeen mitä ohjelman perusteella voi päätellä esim. sen eteläisellä ”pallonpuoliskolla” sillä kuten sanottua softa perustuu väärään kosmologiaan. Mutta asiansa on meidän tarpeisiin ajanut mm. harvinaisten historiallisten taivaanmerkkien tutkimisen suhteen.

  4. Tuli mieleen että voisi ihan vasitellen kokeilla miltä Stellariumin simuloidulla taivaalla näyttää Antarktiksella. Eli laskeeko aurinko siellä koskaan tiettyyn aikaan vuodesta kuten pallopäät väittävät.

    Enpä olisi yllättynyt mikäli Stellariumissa se ei laskisi. Mutta kokeillaanpa vaikka porukalla?

    Pete olisiko tässä sinulle hyvä Stellarium-harjoitus aloittelijana?

    • Toki voin harjoitella, mutta en tiedä saanko mitään järkevää aikaiseksi. Ideasi oli kuitenkin hyvä. Olen kuitenkin käyttänyt ohjelmaa vasta puoli tuntia. Jotain olen jo oppinut, mutta en kaikkea. Kun/jos pääsen asiasta parempaan ymmärrykseen niin voin kokeilla selvittää asian.

      Pohjantähden seuraaminen onkin jo helpompaa tässä vaiheessa. Se pysyy melko keskellä ruutua koko ajan, mutta ei ihan täydellisen keskellä vaikka kuinka yrittäisi säätää. Eli sekin liikkuu hitusen, tai sitten vaihtoehtoisesti litteän Maan perustukset järkkyvät (tai ei ole liikkumaton), tai kolmantena vaihtoehtona, maapallo ei liiku akselinsa ympäri täydellisen tarkasti pohjantähteä päin ja aiheuttaa siten pientä napavariaatioita. Kahteen viimeeksi mainittuun asiaan en kuitenkaan usko. Pohjantähti on silti se tähti joka kohtalaisen tarkasti osoittaa missä on maantieteellinen pohjoisnapa, vaikka magneettinen pohjoisnapa on enemmän Kanadaan päin.

      Kyllä se aurinko nähdäkseni laskee siellä Antarktiksella joka päivä, jopa silloinkin kun siellä on kesä. En usko että siellä on koskaan 24-tunnin mittaisia valoisia päiviä kuten esimerkiksi Suomen Utjoella. Mikäli siellä olisi joinakin päivinä valoa koko vuorokauden ympäri, niin nykyinen litteän Maan teoria (YK:n logon kartassa) kaatuu omaan mahdottomuutensa. Siihen en kuitenkaan usko. Olen löytänyt vasta kaksi, edes jotenkuten varteenotettavaa 24-tunnin valoisuuden videota joiden sanotaan olevan Etelämantereella filmattu, mutta molemmat voidaan melko helposti todistaa feikeiksi, eikä ne sinällään ole mitään todisteita koska toteutus niissä ei ole tehty uskottavasti.

      • Noista Antarktis -”videoista” (manipulaatioista) olemme myös tietoisia. Olemme todenneet samaa Pohjantähdestä Stellariumissa. Ei se näytä simulaatiossa 100% paikallaan pysyvän. Pohjantähti on kyllä mielenkiintoinen tapaus. Joissakin harrastelijoidenkin tähtivalokuvissa jotka on otettu pidemmällä valotusajalla star trailien aikaansaamiseksi (emme edelleenkään tiedä star traileille hyvää suomenkielistä vastinetta?) Pohjantähti näyttää sahaavan about puoliympyrän muotoista janaa taivaalle. Samoin on Stellariumissa ja oletettavasti kaikissa muissakin planetaario-ohjelmissa.

        Mikä lie sitten syynä. Feikkikuvat vai todellinen sahaava liike? Jokatapauksessa vaikka kyse olisikin jälkimmäisestä niin ei se automaagisesti pallon puolesta todista sillä sitä vastaan puhuu monet muut asiat ihan täällä maanpinnan tasolla kuten olematon kaarevuus ym. Varsinkin Tallinnan TV-tornin tapaus sekä Chicago skyline ovat säväyttäneet ja kasvattaneet uskoa todellisuuteen valheiden maailmasta.

        Pitäisi itse valokuvata Pohjantähteä sillä emme edes usko harrastelijoiden kuviin ellemme itse ole kokeilleet samaa ja tutkineet miten asia on. Pitäisi vaan saada järkkäri. Tosin pari iltaa sitten tuli kokeiltua Neitsyen tähdistön ja siinä majailevan Jupiterin kuvaamista älypuhelimella ja ihan hyvin niitä tähtijanoja muodostuu silläkin tavalla kunhan saa luurin pysymään vakaana. Voisi koittaa kuvata joku ilta ennen kesän tuloa Pohjantähteä ja laittaa kuvaa tännekin ihmeteltäväksi ellei sitten vaikka Tuomo ehdi ensin! Otetaanko kilpailu? 😉

        • Eli me tiedämme että pohjantähti ei ole ihan täydellisen tarkasti paikoillaan. En näe mitään hyvää syytä miksi sen pitäisi olla edes täydellisen paikallaan, jos se ei kerran ole täydellisen tarkasti maantieteellisen pohjoisnavan yläpuolella. Sen absoluuttinen sijainti ei mielestäni ole merkityksellinen sillä muut tähdet pyörivät silti sen ympäri aikajanavideoissa.

          Pohjantähden kuvaaminen on haastava projekti jopa meikäläisen superzoom-kameralla, koska en saa pidettyä sitä enää paikallaan sillä tavoin kuten haluan, jotta kuvaus onnistuisi. Kameran pohjassa oleva tripodin kiinnityskohta on murtunut irti. Olen laittanut sen kiinni ilmastonititeipillä ja pikaliimalla, mutta se tulee varmasti irtoamaan jos ruuvaan siihen kiinni tripodin. Tuo murtuminen on tuon kameran tyyppivika, ja se voi tapahtua vaikka ei käyttäisi väkivaltaa. Itse olin mielestäni hyvinkin helläkätinen, mutta hellyys ei auttanut. Liian ohut muoviseos väsyy nopeasti ja antaa jossain vaiheessa periksi.

          Startrail= tähtijälki tai tähtipolku?

          • Heh, emme näköjään ymmärrä mitään tähtivalokuvauksesta. Kiitos kokemustesi jakamisesta. Laitetaanpa siis äskeinen innokkuudemme piikkiin. Turhaa sitten edes yrittää älypuhelimella kuvata edes tukevimmallakaan tuella mikäli superzoom kamerallasi + tripodilla Pohjantähden kuvaaminen on haastavaa.

            Pallopäät selittää Pohjantähden sahaamisen sillä ettei pallon pystyakseli osoita pikisuoraan Pohjantähteen vaan hieman huti. Suurinpiirtein näin olemme heidän näkökulmansa ymmärtäneet joka tosin on hyvin kyseenalainen näinä ihmeellisinä aikoina jolloin kuopatuille käsityksille löydetään todisteita.

      • Nimenomaan tällaisen pienen harjoituksen kautta voisi oppia käyttämään ohjelmaa huomattavasti nopeammin itse klikkailemalla sekä kuuntelemalla ohjeen sieltä ja täältä kuin loputtomia netti-manuaaleja selaillessa.

  5. Pohdin nimittäin myös radiokaikuluotausta ja sitä, miten 1960-luvulta lähtien on sitä väitetysti harrastettu esimerkiksi Venukseen (eli kun tähdätään se planeettaan, se tulee takaisin samalla vakionopeudella) ja sitä myöten on sitten laskettu myös Maan etäisyys aurinkoon. Ja että jos kaikuluotaus kerran toimii myös laivoissa / sukellusveneissä, miksi se ei toimisi myös avaruudessa, sähköiset aallot kun eivät kaiketi niin helposti pysähtele edes tyhjiöön tultuaan (mikäli avaruudessa sellaista on).

    • Tuomo, poistin viestisi ensimmäisen kappaleen koska se oli turhaa pelon lietsontaa. Mieti ensi kerralla miten viestisi kirjoitat.

      Kirjoitit kaikuluotaimista ja että sillä olisi mitattu etäisyyden aurinkoon? Eikö kaikuluotain perustu äänen edestakaiseen liikkeeseen? Jos näin on, niin vaikuttaa utopialta että sillä olisi mitattu etäisyyden aurinkoon jonka kerrotaan olevan noin 150 miljoonan kilometrin päässä. Äänen pitäisi saada vielä takaisin maan päälle, sen jälkeen kun se on törmännyt tuohon taivaankappaleeseen mikä on tieteen fantasiassa kaasupallo. Ehkä sinulla jäi lukematta professorin mielipiteet auringosta?
      http://foorumi.tietopiste.com/index.php/topic,10.0.html

      • Joo, anteeksi, varmaan on hyvä, että poistit viestini alun.

        Jos on kyse radiokaikuluotauksesta, se perustuu sähkömagneettiseen säteilyyn, ja se kulkee valon nopeudella. En ole aivan varma, onko joku mitannut tuolla tekniikalla etäisyyttä aurinkoon, mutta ainakin väitetään, että etäisyys Venukseen on mitattu. Ennen vanhaan voitiin käyttää vain geometriaa ja siitä lähinnä trigonometriaa, kun Venuksen ja Merkuriuksen etäisyyttä Maasta mitattiin… Toki se impulssi pitäisi saada takaisin Maahan, ja mikäli molemmat taivaankappaleet ovat liikkeessä, sen ei luulisi onnistuvan aivan milloin vain.

        • Yritin oppia jotain radiokaikuluotauksesta ja kirjoitin Googelin hakukenttään ”radiokaikuluotaus”, mutta se ei tuottanut mitään tuloksia. Kokeilin myös ”radiokaiku”, mutta sekin tuotti minimaalisen vähän tietoa. ”Kaikuluotaus” olikin jo vähän lupaavampi.

          Se valo mikä tulee auringosta, sen kerrotaan olevan sähkömagneettista säteilyä. Eli mitä sinne aurinkoon on siis lähetetty? Säteilyä säteilyyn, jotta säteily tulisi takaisin?

    • Juu, minä tiedän mistä kirjoitit. Mutta kommenttini ei viitannut tämän päiväiseen viestiisi, vaan siihen mitä kirjoitit eilen:
      ”… sitä myöten on sitten laskettu myös Maan etäisyys aurinkoon.”

      Vai oliko tuo lainaukseni viittaus siihen, että ensin kaikuluodattiin Venus ja sitten sen avulla lasketulla etäisyydellä käytettiin muiden laskelmien tekoon parallakseja? Paralaksimittaukset aurinkoon ovat hankalia suorittaa heliosentrisessä mallissa, koska Maa pyörii siinä akselinsa ympäri ja vieläpä samalla auringon ympäri, samalla kuin tämä helahoito kiertää vieläkin nopeammin spiraalin muotoista rataa koko galaksin ympäri.

      Vieläpä nuo parallaksilaskelmat eivät perustu siihen mitä jokin on, vaan siihen miltä tuntuu fantasiassa, niinkuin mututuntumalla. Niistä ei ole olemassa edes mitään luotettavia laskelmia julkisuudessa.. Sen sijaan olen itse tehnyt trigonometrisiä laskelmia määritellessäni auringon etäisyyttä siihen tarkoitetuilla laskimilla jossa pitää olla tiedossa vähintään kolme lukua jotta voisi laskea vielä sen neljännen ja ratkaisevan luvun. Mutta en pidä niitäkään tarkkoina lukemina, vaikkakin olen tullut siihen tulokseen, että auringon etäisyys on meistä enintään noin 7750 km:n korkeudella (eikä suinkaan noin 150 miljoonaa kilometriä).

      • Voi hyvin olla. Trigonometriset laskelmat kuitenkin taipuvat pitkälti siihen, mikä oletus meillä on: pallomaisuus vai tasaisuus. Pallomaisuus johtaisi meidät heti trigonometrisissä laskelmissa huomattavasti suurempaan etäisyyteen auringosta, näin ainakin olen käsittänyt.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*