”Maapallon” kaltevuuden testaaminen kuvien avulla sekä etäisyys- ja korkeusmittojen avulla

Valokuvaaminen merenrannalla on paras paikka etsiä maapallon kaarevuutta. Elämän realiteettia on että merivesi ei ole kaareva edes pitkillä matkoilla.

Tiesitkö muuten sen, että jos sinun kamerasi linssin korkeus on kuvaushetkellä 1 metri merenpinnan yläpuolella, ja kuvattava kohde on 3 metriä korkea ja 10 kilometrin päässä, kohteen pitäisi painua kokonaan horisontin taakse, mikäli elämme maapallolla joka on halkaisijaltaan liki 13000 km?

Mikäli haluat tietää onko maailma varmasti pallon muotoinen, silloin sinun kannattaisi määritellä maapallon kaltevuus kuvaamalla kaukaisia kohteita. Määrittelyä varten käytät hyväksi superzoom-kameralla otettuja kuvia joiden kohteiden korkeus ja sijainnin otat selville. Jos kaltevuutta ei löydy edes pitkillä matkoilla, etäisyysmittauksien ja kuvista tehtyjen näköhavaintojen avulla, silloin maailma ei tietenkään voi olla pallon muotoinen.

Jotta voisit tehdä mittauksen, laskelman ja päätelmän asiasta,  sinulla tarvitsee olla siihen riittävät työkalut. Tarvitset sitä varten seuraavat asiat:

1) Hyvällä zoomilla varustetun kameran jolla saat tallennettua valokuvia ja videoita.

2) Tietokoneen johon voit siirtää kuvat, jotta pääset tarkastelemaan mitä ottamasi kuvat esittävät, mielellään vähintään 15-tuumaisella näytöllä.

3) Pääsy internettiin josta löytyy ilmaiset laskurit, sekä Google Maps tai Google Earth.

Mikä kamera?

Kamera pitää mielellään olla varustettuna vähintään 50-kertaisella optisella zoomilla. Vähemmälläkin saatat pärjätä, mutta mitä parempi tarkennus, sitä nopeammin tulet vakuuttuneeksi siitä, ettemme suinkaan elää maapallolla jonka sanotaan pyörivän yhden kierroksen akselinsa ympäri yhdessä vuorokaudessa.

Ensimmäinen superzoom kamerani oli Canon Powershot SX-50 jossa oli 50-kertainen optinen zoomi. Kun käytin sitä ahkerasti,  innostuin havainnoistani, eli esimerkiksi siitä, että merivedet eivät oletkaan käyräisiä. Sen jälkeen en voinut olla ostamatta itselleni entistä paremman superzoom-kameran.

Uudempi kamerani on Nikon Coolpix P900. Siinä on peräti 83-kertainen optinen tarkennus. Vertaapa sitä tavanomaisiin kiikareihin joissa on yleensä 8-12-kertainen tarkennus, niin silloin tiedät että maailma avautuu sinulle täysin uudella tavalla kun tiirailet sitä sen läpi. Silloin sinulla on ikäänkuin kotkan silmät. Kotkan silmä voisi tässä tapauksessa olla superzoom-kamerasi linssi.

Canon Powershot SX-50 on tätä nykyä ”vanhentunut” malli. Sitä uudempi malli on Canon Powershot SX-60. Siinä on 65x optinen zoomi. Canonissa ja Nikonissa on sekä hyvät että huonot puolet, kun vertaa niitä toisiina (mutta se onkin jo toinen stoori). Suosittelen silti edellämainitun Nikonin ostamista, koska se säästä sinut paljolta vaivalta mikäli haluat aina jälkikäteen tietää missä seisoit kun otit valokuvan. Se nimittäin tallentaa kuvauspaikan koordinaatit, GPS-paikannuksen avulla, mikäli niin tahdot. Koordinaatit voit sitten jälkeenpäin siirtää vaikkapa Google Mapsiin tai -Earthiin, mikäli haluat mitata tarkat etäisyydet kuvattuun kohteeseen.

Edellämainitut kamerat saa ostettua itselleen kohtalaiseen hintaan, jos vertaa moniin muihin kameroihin. Hintoja kannattaa ehdottomasti aina vertailla, koska oikeasta paikasta sen ostettuaan, voi helposti säästää  50-150 euroa.

Tripodi – eli kamerajalusta

En maininnut vielä mitään tripodista (kamerajalustasta), mutta se on hyvä olla matkassa kun ottaa kuvia kaukaisista kohteista. Etenkin jos tallennat videokuvaa kilometrien päässä olevista kohteista. Siitä on myös apua kuvien ottamisessa koska kameralla on taipumusta liikahtaa kun painaa laukaisunappia. Riittävän hyvän tripodin harrastelija saa ostettua noin 17 eurolla. Tuskin Suomesta, mutta UK:n Amazonista kylläkin.

Jos haluat uskoa omien otoksiesi kautta että maailma on pallo, niin osta GoPro-kameran, ja pidä kalansilmälinssi-asetus päällä. Silloin tulet riemastumaan, kun horisontti sittenkin näyttää käyräiseltä. Mutta mikäli ennemmin haluat saada kaukaiset kohteet lähelle, ja havaita että ne eivät sitenkään häviä horisontin alle, niin osta jompi kumpi noista kahdesta ensimmäiseksi mainituista.

TIETOKONE

Mikä tahansa tietokone kelpaa joka jaksaa ladata ja näyttää kuvia. Mutta mitä suurempi näyttö, sitä parempi. Läppärit ja suuremmat tabletit ajaa asiansa, mutta älypuhelimen pientä näyttöä en suosittele. Tarkoitus on nimenomaan se, että näet itsekin selkeästi mitä on tullut kuvattua. Iso plussa on jos tietokoneessa on hyvä grafiikka-kortti koska kuvien avautuminen nopeutuu sellaisella.

PÄÄSY INTERNETTIIN

Tätä nykyä lähes jokaisella aikuisella suomalaisella on pääsy internettiin, ainakin kännykän avulla. Nyt haluat kuitenkin päästä sellaisiin sovelluksiin (laskureihin) joita ei välttämättä kiva käyttää kännykässä kun kaikki on pientä ja hitaampaa. Minun silmät eivät sitä kestä, mutta ehkä sinun silmät paremmin? Suositeltavaa on kuitenkin että pääset nettiin PC:llä tai MACilla.

Ne sivut (ja laskurit) joita itse käytän, silloin kun pitää tietyn matkan ”virallisen” kaltevuuden tietää, ne löytyvät seuraavista paikoista:

Earth Curve Calculator ja Distance of the Horizon.

Käytän pääasiallisesti ensimmäiseksi mainittua laskuria, sillä se on suoraviivaisempi. Molemmilla laskureilla saa kuitenkin saman tuloksen. Heittoja ei ole. Ainoat tiedot mitkä sinun tarvitsee syöttää kenttiin, ovat kameran linssin korkeus meren pinnasta, sekä etäisyyden kuvattavaan kohteeseen. Sen jälkeen laskuri kertoo sinulle, paljonko kuvattu kohde pitää olla piilossa Maan oletetun kaltevuuden takia.

IDEA YKSINKERTAISESTI ESITETTYNÄ

Idea on siis se, että jos menet vaikkapa merenrantaan ja näet kaukana saaren, luodon tai karin, niin napsi siitä kuvan. Jälkeenpäin kun kuva on siirretty tietokoneeseen menet Google Mapsiin tai -Earthiin ja vertaat kuvaa ja karttaa toisiinsa ja teet karttasivulla etäisyyden mittauksen. Sen jälkeen syötät laskuriin kaksi tietoa: h0) kameran linssin korkeus merenpinnasta, sekä d0) matkan pituus kohteeseen. Tämän jälkeen laskuri kertoo paljonko sillä etäisyydellä pitäisi olla kaltevuutta (h1).

Maan kaltevuuden laskeminen
Maan kaltevuuden laskemisessa pitää ottaa huomioon sekä linssin korkeus maaperästä tai vesirajasta, sekä matkan pituus kuvattavaan kohteeseen. Jos ottaa huomioon ainoastaan matkan pituus, homma menee pipariksi!

Sitten kun tiedät paljonko piti olla kaltevuutta, voit arvioida kuvassa esintyvän kohteen korkeuden perusteella (jos se on tiedossa) pitääkö kuvattu kohde olla vähän, kokonaan tai ei ollenkaan horisontin takana piilossa. Jos laskuri sanoo, että kohde pitää olla kokonaan piilossa, mutta silti näet sen osittain tai kokonaan, niin silloin on joko a) maailma litteä, tai b) laskuriin on syötetty väärät luvut. Jos luotat siihen, että laskuri on oikeassa ja että olet syöttänyt siihen oikeat tiedot, silloin se pitäisi olla sinulle todisteena siitä, että maapallo on litteä. Näin ainakin loogisesti ajateltuna.

TÄRKEÄTÄ AJATELTAVAA ENNEN KUVAUSHETKEÄ

Jos kamera tallentaa kuvauspaikan koordinaatit, niin hyvä. Mutta jos GPS-tallennus-ominaisuutta ei löydy kamerasta, niin kirjaa ylös vihkoseen kuvauspaikan, sekä kuinka korkealla kulloinkin pidit kameran linssiä merenpinnasta. Tämä on äärettömän tärkeä asia muistaa. Älä väheksy sen tärkeyttä, koska jos et jälkeenpäin tiedä kuvauskorkeutta, ei sinun vakuuttelusi maailman pallomaisuudesta tai sen litteydestä ketään välttämättä vakuuta, etenkin jos annat hyvin ylimalkaisen kuvauskorkeuden. Kameran linssin korkeus vaikuttaa olennaisesti laskurien antamaan lopputulokseen, riippumatta siitä missä olet kuvannut.

Joskus on hyvä pitää kameraa mahdollisimman lähellä vesirajaa kun otat kuvan, esimerkiksi vain 20-40 cm päässä vesirajasta. Älä kuitenkaan pidä sitä niin alhaalla, että uitat sitä vedessä. Jos joku laine tai maininki kastelee kamerasi, niin älä syytä minua siitä. Kuvausta varten sinun täytyy käyttää tervettä järkeä ja oikeat turvallisuus arvioinnit täytyy jokaisen valokuvaajan itse tehdä.

Syy miksi kameraa on hyvä pitää mahdollisimman lähellä vesirajaa johtuu siitä, että monet kohteet eivät ole riittävän pitkällä sinusta itsestäsi, jotta sinulla olisi varaa nostaa kameraa liikaa ylös. Annan esimerkin, niin ymmärrät paremmin mitä ajan takaa:

Kuvattava kohde on esimerkiksi kaislikkoa toisella rannalla jonka oletat nousevan ylös merenpinnasta 2 metriä. Itse kuvaat sitä 6 kilometrin päässä ja kameran linssi on 1,8 metriä merenpinnan yläpuolella. Mitä arvelet; kuinka paljon pitäisi laskureiden mukaan kaislikosta jäädä horisontin taakse edellämainituilla mitoilla, mikäli maailma on pallon muotoinen? Vastaus on, vain 11 cm! Tällöin työ on mennyt hukkaan koska 11 cm on niin vähän näkyvän kaislikon pituudestaa että Erkkikän ei kuvasta huomaa jälkikäteen mitään eroa. Entäs jos kameran silmä olisi vain 0,25 metriä merenpinnan yläpuolella silloin kun mittaa samaa kohdetta 6 km päässä? Silloin matkan pituus pitäisi painua alas 1,4 metriä. Sellaisen eron huomaa selkeästi! Jäljelle pitäisi tuossa tapauksessa jäädä näkyviin vain 60 cm.

Silloin kun kuvattava kohde on vaikkapa Tallinnan TV-torni Helsingin Olympiastadion tornista, tai Porkkalanniemen lintutornista, ja etäisyyttä sinne on 65-80 km, niin kameran silmän korkeudella ei ole enää niin kovin suurta merkitystä, koska kohde on niin kaukana. Silloin voit hyvinkin kuvata vaikkapa 20-40 metrin korkeudesta, siitä syystä että kohde on hyvin kaukana ja maston korkein kohta on satoja metrejä merenpinnan yläpuolella. Sen sijaan jos saman etäisyyden päässä olisi karikko joka nousee ylös vesipinnan yläpuolelle yhden metrin, niin silloin voi pitää vaikkapa kameran silmä 0,4 m vesirajan yläpuolella, ja karikko ei pitäisi silti näkyä lainkaan, koska laskurin mukaan sen pitäisi painua kokonaan horisontin taakse.

Mistä tietää seisomapaikkasi korkeuden jos et ole merenrannalla?

Sen voi helpoiten tietää esim. käyttämällä jompa kumpaa seuraavista sovelluksista:

www.elevationmap.net taikka http://www.altitude.nu.

Ne eivät ole kaikilta osin täysin tarkkoja, vaan ainoastaan suuntaa antavia. Jos menet merenrantaan vesirajan  tuntumaan kuvaamaan, niin ota ihmeessä rullamitta mukaan. Jos käytät sitä, saat tarkat korkeustiedot ja heittoa ei pahemmin tule.

Vaihtoehtoisesti voit katsella kartoista paikan korkeus jos siitä on jossain mainintoja. Se on kuitenkin työläisempää, koska oikea kartta täytyy ensin löytyä.

Mitkä ovat hyviä kuvattavia kohteita kun/jos maan kaltevuutta haluaa selvittää meren rannalta?

Vain mielikuvitus on rajana. Hyviä kohteita voisi olla majakat, saaret, luodot, karikot, kummelit, sekä esim. toisella rannalla olevat rakennukset, laiturit ja veneet. Avomerellä voi kuvata isoja matkustajalaivoja. Monesti on helppo jälkikäteen selvittää kyseisen laivan korkeus ja jopa uinitisyvyys (rungon kuvioista/maalauksista) ja myös etäisyys, kun pistää mieleen mitä saaria näkyy lähistöllä, ja kun katsoo kartoista niiden reittiliikenne-alueet jotka ovat melko tarkkaan määritelty.  Isojen laivojen reittilinjat näkee mm. Google Mapsista.

ONGELMIN JOHON SAATAT KOHDATA

Olen itse kuvaillut paljon kaukaisia kohteita meren rannoilta käsin. Olen törmännyt erääseen ongelmaan sitä tehdessäni… tai pikemminkin jälkikäteen (jälkiviisautena) kun olen katsellut kuviani tietokoneelta. Kuvauspaikalla saattaa tuntua siltä, että vaikka saaria on lähiställö paljonkin, ja ne ovat lähekkäin, niin ei tule mitään ongelmia määritellä jälkikäteen mikä saari kuvassa esiintyy, karttojen tai Google Mapsin avulla. Näin ei valitettavasti aina ole. Kuvasta näet saarien profiilikuvan. Mutta jos menet Google Mapsiin niin näet saaren ylhäältä käsin, ja se on juuri se mikä on tuottanut minulle tuskaa ja hikeä, kun määrittelyt ovat menneet sudeksi kun ympärillä on muitakin saaria. Saaret näyttävät ylhäältä käsin täysin erilaisilta kuin kuvissasi jotka ovat profiilikuvia. Siksi olisi hyvä jos pystyisit kirjaamaan ylös tuollaisten otoksien tarkat suunnat kompassin avulla. Jos haluat hienostella ja tehdä harrastuksesta helpomman, osta kiikarin jossa on sisäänrakennettu kompassi (esim. ns. merikiikari).  Suunnan asteet näkyvät kun kurkit okulaarista.

Nykyän on myynnissä etäisyysmittareitakin jota voisi käyttää avukseen, mutta tässä tapauksessa niistä ei ole mitään apua, koska niistä parhaimmatkin mittaavat korkeintaan kilometrin etäisyyteen. Sellaisesta etäisyysmittauksesta ei tietenkään apua ole, mikäli kohde on vähintään 5 km etäisyydessä. Yksi asia mikä joskus auttaa asiassa on se, että tarkkailee saarien kasvustoa. Näkyykä yhden saaren profiilikuvassa puita, ja ympärillä olevissa saarissa ei ole ollenkaan puita? Jos näin on, niin Google Mapsilla- tai Earthilla voi monesti nähdä mikä se saari oli jossa puita oli. Sen jälkeen myös etäisyyden määrittely onnistuu karttojen avulla kun tiedät mistä saaresta on kyse.

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*