Maa on litteä: Pakrin majakka

Pakrin majakka näkyy valokuvan oikealla puolella. Sinne oli tilannehetkellä matkaa yli 43 km. Vasemmalla näkyy yksi monista saman alueen tuulivoimaloista.

Käytiin tällä viikolla Ruotsin ristelyllä. Matka taittui laivalla nimeltään Symphony. Pari yötä laivassa ja yksi päivä Tukholmassa. Koska halusin lisää todisteita siitä että Maa on litteä, niin tottakai otin taas kameran mukaan. Ajattelin taas, että jos merivesi ei ole kaareva edes pitkillä matkoilla, niin eipä ole sitten mantereetkaan kaarevia.  Menomatkalla Helsingistä Tukholmaan otin kuvia ja videoita mm. Pakrin majakasta. Kuvasin lähtöpäivänä ainoastaan kannelta 12, ja varhain seuraavana päivänä ennen auringonnousua myös kannelta seitsemän.

Halusin tietää millä korkeudella jalkani ovat merenpinnasta mikäli seisoisin kannella 12. Kysyin infotiskistä. Nainen ei osannut vastata, mutta hän soitti jollekin asiantuntijalle. Pian tuli ytimekäs ja nopea vastaus. Hän sanoi että korkeus merenpinnasta on 27 metriä. Sen jälkeen ryhdyin kuvaamaan kannelta 12. Harmikseni tajusin jälkeenpäin että olisin voinut kuvata ulkosalla myös kannelta seitsemän, jonne menin ensimmäistä kertaa vasta seuraavana aamuna ennen kukonlaulun aikaa. Kannelta seitsemän todisteet olisivat olleet vieläkin merkittävämmät, sillä edellytyksellä että refraktio ei olisi ollut liian paha. Yleensähän refraktio on sitä pahempi mitä lähempänä kuvaa merenpintaa, joten joskus  kuvaaminen vähän korkeammalta on täysin perusteltua.

Tuli paljon mielenkiintoisia kuvia erilaisista kohteista. Tässä on käsiteltävänä vain Pakrin majakka (viroksi ”Pakri tuletorn”). Muut nannat tulevat myöhemmin, kunhan vain ehtii ja jaksaa. Tuo lupaamani kirjoitus foorumiin Kuun eri vaiheista, sekin on kesken. Kirjoituksen pituus on venynyt kuin pullataikina.

Näkyvyys ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta todennäköisesti silti aurinkoisten päivien keskivertoa parempi. Jos olosuhteet ovat supersuper hyvät ja refraktiota on ilmassa vain vähän, niin litteän Maan ystävänä hypin tietenkin riemusta tasajalkaan kuvatessani. Se tietenkin vaikeuttaa kuvausta, sillä sanovat että kamera pitäisi pysyä paikoillaan, jotta kuvista tulisi hyvät. Sitten kun jubileeraamiset ovat lopulta hallinnassa niin voi toden teolla alkaa keräämään todisteita muiden nautittavaksi, erityisesti pallopäiden iloksi. Heistähän monet rakastavat littanapäiden todisteiden debunkkaamista. Kun he vihdoin uskovat todistaneensa että liittanapäät ovat väärässä, niin alkaakin meidän osaltamme debunkkauksien debunkkaaminen, ainakin siltä osin kun olemme siihen kykeneviä.

Yritän nyt olla lyhytsanainen ja jätän pois turhat jaarittelut kun kukaan ei kumminkaan jaksa niitä lukea. Eiköhän tuossa edellä ollut jo riittävästi tarinaa. Tuon nyt esille tärkeämmät faktat linkkeineen.

Virolaisten Pakrin majakka todistaa litteästä Maasta

  • Kuvaushetki: 10.4.2018 klo. 19:51.
  • Kamera: Nikon Coolpix P900.
  • Zoomi: 83X-optinen (357 mm).
  • Kuvauspaikka: Laivasta Symphony, kannelta 12, kaiteen päältä (max korkeus: 1,3 m)
  • Kameran korkeus vesirajasta:  28,3 metriä (laskutapa: 27+1,3 metriä).
  • Kuvauspaikan koordinaatit: 59°46’19.6″N 23°56’34.4″E (punaisen merkin kohdalla).
  • Pakrin majakan koordinaatit: 59°23’14.7″N 24°02’15.2″E
  • Näkymä majakasta paikan päällä: Google Street.
  • Pakrin majakan korkeus: 52 metriä.
  • Etäisyys kuvauspaikasta majakalle: 43,11 kilometriä (kts. kuva).
  • Kalliojyrkänteen reunan korkeus majakan edessä: 16 metriä  (ei tietoa paikkansapitävydestä).
  • Maaperän korkeus majakan alapuolella: 27 metriä (ei tietoa paikkansapitävyydestä).
  • Majakan huipun korkeus vedenpinnasta:  79 metriä (laskutapa: 27+52 metriä).
  • Paljonko pitää olla piilokorkeutta majakan kohdalla (eli sitä korkeutta mitä ei pitäisi nähdä maapallon kaarevuuden takia): Piilokorkeutta pitäisi olla 45,65 metriä
  • Loppupäätelmä: Kaarevuuden takana (eli horisontin takana) pitäisi olla piilossa 57,78 % kokonaiskorkeudesta, joka on laskettu merivedestä majakan korkeimpaan kohtaan. Käytännössä se tarkoittaa että koko maaperä majakan edessä ja vieläpä metsän puut majakan takana pitäisi olla näkymättömissä, mikäli eläisimme sen kokoisella maapallolla kuin meille on kerrottu.

Kysymyksiä ja vastauksia:

Kysymys: Onko Maa varmasti litteä?

Vastaus: On aivan satavarmasti! Voit asian suhteen nukkua yösi rauhassa. Älä pelkää. Usko ainoastaan.

Kysymys: Oletko nyt aivan varma että käyttämäsi kaarevuuslaskuri on laskenut piilokorkeuden oikein?

Vastaus: Olen ehdottoman varma asiasta. AutoCad-ohjelmat antavat saman piilokorkeuden (engl. ”obscured height”) jonka käyttämäni laskuri antoi, silmänkorkeudelle joka oli 28,3 metriä. Myös kaikki muut laskurit antavat saman piilokorkeuden, silloin kun ei oteta huomioon refraktiota. AutoCad ei voi eikä saa laskea väärin etäisyyksiä. Arkkitehdit ja insinöörit luottavat siihen ohjelmaan. Niillä on turha suunnitella miljoonia maksavia projekteja jos ne eivät pitäisi paikkansa. Kysyin eräältä tuttavalta joka käyttää sitä ohjelmaa työkseen, että voiko siihen luottaa. Hän oli sitä mieltä että ehdottomasti voi.

Kysymys: Miksi et ole ottanut mukaan refraktion vaikutusta laskelmiin?

Vastaus: Siihen on montakin syytä. Ensinnäkin, on olemassa vain yksi ainut laskuri joka ottaa mukaan refraktion laskelmiin (voi toki olla muitakin, mutta en ole löytänyt niitä). Se ”ainut” laskuri on Mick Westin laskuri. Minä, ja eräät muutkin kutsuvat sitä nimellä ”Metabunk BS calculator”. Se on luotu hämäämään ihmisiä, jotta he luulisivat että meidän on otettava huomioon myös refraktion vaikutuksen koska sen kerrotaan pseudotieteessä nostavan ylös kohteita kaarevuuden takaa, valon taittumisen vaikutuksesta, silloin kun valo siirtyy eteenpäin vesihöyryn tai ilmakehän läpi. Se on täydellinen emävalhe. Täysin absurdia edes ajatella sellaista mahdollisuutta. Refraktio voi venyttää ylöspäin näkyvää osuutta kaukaisesta kohdetta, alkaen silmäsi/kamerasi korkeudesta ja siitä ylöspäin. Mutta se ei koskaan eikä milloinkaan tuo mitään esille kaarevuuden takaa. Se ei koskaan venytä ylöspäin sitä mitä et näe. Jos sittenkin kohta näet sitä mitä et aikaisemmin nähnyt, niin se ei johdu refraktion lisääntymisestä, vaan sen vähentymisestä. Refraktio voi myös venyttää kohdetta vaakatasossa niin että kuvattava kohde saa paksuutta lisää (kts. yhdistelmäkuvani). Se mihin suuntaan taipuminen tapahtuu (pysty- tai vaakatasossa, taikka kaikkiin suuntiin), se riippuu mm. siitä, millaisen muodostelman tai muodon mikroskooppisen pienet vesipisarat ilmakehässä saavat itselleen, leijunnan suunnasta ja tietenkin myös Auringon suunnasta ja auringonvalon tulokulmasta. Erimuotoiset pisarat nimittäin taittaa valon eri tavoin.  Toiseksi; oma tutkimustyöni aiheesta (johon kuuluu satojen tuntien kenttätyön kokemus ja sitä kautta myös tallennetut havainnot merien äärellä, ja toki myös muidenkin ihmisten tutkimukset) ne osoittavat että näkyvän kohten alareuna voi pudota horisontin taakse piiloon, ilmakehän suurentavasta vaikutuksesta. Mutta kun tulee superpäivä jolloin on vain vähän refraktiota se nousee taas jälleen ylös. Silloin myös kuvista tulee selkeämmät ja värit ovat paremmin tallella.  Tutkimukset ja havainnot osoittavat myös että Mick Westin laskuri on kääntänyt asian täysin päälaelleen. Hänen laskurinsa antaa tulokseksi sen, että ”standardi refraktio” siirtää horisontin TAAEMMAKSI, vaikka kenttätyön kokemukset osoittavat, että mitä enemmän refraktiota ilmakehässä on, sitä lähemmäksi horisontti siirtyy tarkkailijaa, eikä suinkaan niin, että se siirtyy kauemmaksi. Se missä kulloinkin nähdään meriveden horisontin, se mm. todistaa asian puolesta. Ei se refraktio siirrä horisonttia taaemmaksi, vaan lähemmäksi.  Vastaavasti kun on vähemmän refraktiota, silloin horisontti siirtyy kauemmaksi. Eli totuus on juuri päinvastoin kuin tuo ”BS” laskuri kertoo. Kolmanneksi, ei ole edes olemassakaan mitään ”standardi refraktiota”, sillä sen voimakkuus vaihtelee päivittäin ja jopa hetkittäin. Mick Westin ja muidenkin pallopäiden laskurit, ne kertovat kaikki että horisontin etäisyys pitäisi olla noin 1,6 kilometrin päässä katsojasta (Mickin hiukan enemmän), silloin kun silmän korkeus on 20 cm vesirajasta. No, kuinkas ollakaan, kun on ollut paljon refraktiota ilmassa, silloin se on ollutkin kutakuinkin niillä nurkilla, ja se on silloin se ns. ”oikea horisontti” joka siirtyy sitten kauemmas jos silmän korkeutta nostetaan. Mutta sitten kun on ollut tosi vähän pystysuuntaista refraktiota, silloin olen nähnyt 20 cm:n korkeudelta horisontin jopa yli 20 km:n päässä. Pystysuuntainen refraktio pudottaa yleensä kohteen alareunaa alaspäin koska se suurenee. Se että voit nähdä horisontin yli 20 km:n pääässä 20 cm:n korkeudelta katsottuna, se on mahdollista vain ja ainoastaan litteän maanpiirin päällä, mutta ei jos elämme sen kokoisella pallolla kuin mitä meille on kerrottu. Se on matemaattinen mahdottomuus. Sen kertoo KAIKKI LASKURIT, jopa Mick Westin.

Kysymys: Mitä modifikaatioita olet tehnyt artikkelin valokuvaan?

Vastaus: Liikaa. Rajaus, koon pienentäminen,  värin ja tarkkuuden lisääminen, sekä kulmien tummentaminen. Tummennus oli kyllä täysin turha manööveri. Mutta jos haluat nähdä alkuperäisen valokuvan vain pienennettynä, niin se löytyy TÄÄLTÄ.

Kysymys: Mistä sait selville kuvauspaikan koordinaatit, etenkin kun laiva liikkuu jatkuvasti eteenpäin?

Vastaus: Kamerani osaa tallentaa GPS-koordinaatit ja se tekee sen niin nopeasti että sillä ei ole merkitystä vaikka laiva liikkuisi.

 

Share

5 Kommentit

  1. Hienosti laskettu. Tosin Porkkalan niemeltä on Naissaaren majakalle noin 40 kilometriä, joten sen pitäisi näkyä sieltä yhtä hyvin. Eikä sinne ole Helsingistäkään kuin 65 kilometriä ja jos Maa on litteä, sen pitäisi näkyä aina.

    • Hienosti laskettu.

      Kiitoksia. Harvoin tulee kehuja, joten voin sanoa että olen imarreltu.

      Tosin Porkkalan niemeltä on Naissaaren majakalle noin 40 kilometriä, joten sen pitäisi näkyä sieltä yhtä hyvin.

      Miksi yhtäkkiä kirjoitat Naissaaren majakasta, ikään kuin se olisi jollakin tapaa tutkimustyölleni ongelmallinen? Samalla Ruotsin reissulla sain myös siitäkin kuvia, mutta matkaa ei tainnut olla kun vain reilu 30 kilometriä. Julkaisen siitä myöhemmin jonkunlaisen kuvan, eikä se majakka siinä tule olemaan mikään varsinainen todiste jostakin. Keskityn ennemmin Tallinnan Piritassa oleviin rakennuksiin jotka näkyvät samassa kuvassa, vaikka ne näkyvät noin 50-55 km etäisyydestä. Ja 28,3 metrin korkeudelta tarkasteltuna niiden ei olisi pitänyt näkyä laisinkaan, mikäli eläisimme sen kokoisella maapallolla kuin mitä on virallisesti kerrottu.

      jos Maa on litteä, sen pitäisi näkyä aina.

      Eiköhän se kuule riipu myös näkyvyydestä. Ne muuttuvat alati, päivittäin ja jopa hetkittäin. Mene Ilmatietenlaitoksen sivustolle ja katselee siellä päivittäisiä näkyvyyden tilastokäyriä niin ehkä viisastut. Heidän tilastoissa näkyvyydet voivat vahdella, vaikkapa vain 200 metristä aina tuonne 50 kilometriin. Pidemmällekin voi nähdä, vaikkakin harvoin. Olen nähnyt Tallinnan TV-tornin valot jopa noin 85 kilometrin päästä. Kun näkyvyys heikkenee kohteen alareuna putoaa yleensä alaspäin. Se johtuu refraktiosta eikä maapallon kaarevuudesta. Sinun kannattaisi tutkia noita asioita enemmän, ennen kun heität tuollaisia perättömiä väitteitä, eli väitettä kuten ”jos Maa on litteä sen pitäisi näkyä aina”. Onko sinulla omia tutkimustuloksia asiasta? Paljonko olet ottanut valokuvia kaukaisista kohteista? Oletko koskaan saanut vangittua mitään kuviin jotka ovat olleet sinusta 50-85 km:n päässä? Mitä laskelmasi sanoivat ja opettivat? Saanko nähdä tilastojasi? Perustuuko uskomuksesi siihen mitä olet itse todennut oikeaksi, vaiko siihen mihin haluat uskoa?

      Et sitten halunnut kommentoida varsinaista tutkimustyötäni, eli esimerkiksi sitä miksi Pakrin majakan ympärillä olevat puut näkyvät, vaikka niiden ei pitäisi näkyä laisinkaan. Sen sijaan sinä tuot esille jonkun toisen majakan ja väität että se pitäisi näkyä aina jos Maa on litteä. Ikään kuin väitteesi jollakin tapaa kumoaisi jo tehdyn tutkimustyön.

  2. Olen usein kuvannut kohteita jotka ovat yli 85 km päässä. Se tosin ei liity tähän.

    Oletin, että suhtautuisit asiaan vakavasti, jolloin toistettavuus on tärkeää. Olkoonkin, että Ruotsiin menevät lautat ohittavat Pakrin majakan hyvin säännöllisesti, Porkkalan niemi on paljon vakaammin tasaisella etäisyydellä Naissaaren majakasta. Tutkimuksesi on siis helposti toistettavissa vaihtelevissa oloissa havaitsemalla Naissaarta mainitsemistani kohteista, jolloin voidaan myös tarkkailla ilmakehän vaikutusta havaintoihin.

    Ehdotan myös toista lisäystä kokeeseesi: vie haluamaasi kohteeseen Viron rannikolla radiotransponderi ja mittaa signaalin kulkuaikaa määrätyistä kohdista Suomen rannikkoa. Käytä taajuutta joka ei heijastu ilmakehästä tai kulkeudu pinta-aaltona, eli esimerkiksi UHF-aaltoa.

  3. Wau mikä kuva! Aivan kuin Viron rannikon tuntumasta kuvattu! Kaikki näkyy kokonaan, eikä mikään katkea alhaaltapäin. 16m kalliokieleke on siinä kokonaisuudessaan. Tuon kameran zoomauskyky jaksaa aina vain yllättää kerta toisensa jälkeen. Nuo kuvauksen tekniset tiedot olet laittanut tässä erityisen mukavasti luettavaan muotoon.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*