Litteä Maa sittenkin totta? Miten voin varmistua asiasta?

Litteän Maan paikkansapitävyydestä ja sen muodosta saa lisää varmuutta kun tutkii kymmenien kilometrien korkeudelta saatuja videotallenteita joissa ei ole käytetty kalansilmälinssiä. Vaihtoehtoisesti voi opiskella aihepiiristä lisää, seuraamalla flättäreiden nettisivustoja taikka heidän Youtube-kanaviaan. Niitä onkin sitten tätä nykyä runsaasti, varsinkin englanninkielisinä. Niitä tulee yhä lisää, yhtä nopeasti kuin sieniä nousee maasta, riittävän lämpiminä ja sateisina syyspäivinä. Jos tällä hetkellä kirjoittaa Youtuben hakukentään hakusanat ”Flat earth”, tulokseksi saa 685000 videota. Jos jättää lainausmerkit pois, tulokseksi saa 4,75 miljoonaa. Tämä on siis tämän hetkinen hakutulos, ja tulevaisuudesta en tiedä. Joka tapauksessa litteä Maa vaikuttaa ilmiönä kiinnostavan ihmisiä yhä enenivin määrin.

Litteä Maa on totisinta totta

Todisteita litteästä Maasta on runsaasti. Yläilmakehään on viime vuosina lähetetty ylös yksityisihmisten ja eri järjestöjen videokameroita jotka ovat olleet kiinnitettynä ilmapalloon sidotuissa laatikoissa taikka niissä kiinni olevissa tukivarsissa. Tallenteiden kautta ollaan saatu uutta tietoa Maan todellisesta muodosta ja kaarevuuden puuttumisesta. Joten ei ole välttämättä mitään syytä yrittää itse nousta ylös isolla rahalla, kun kuoleminen hypotermiaan tai hapen puutteeseen on mahdollista. Parhaimmillaan nämä miehittämättömät ilmapallot (heliumpallot) ovat nousseet yli 40 km:n korkeuteen ennen kuin ne ovat poksahtaneet rikki, ja jonka jälkeen sitten videotallenteet ovat tulleet turvallisesti alas laskuvarjolla.

Toki voit nousta lentokoneella 10-12 kilometrin korkeudelle ja saada hyviä kuvia ikkunan kautta, mikäli sää, näkyvyys ja varusteet suosivat. Mutta todennäköisyys hyviin taltiointeihin ei ole lainkaan varma, sillä lentokoneessa se ikkuna josta kuvataan, on usein rakenteeltaan kalansilmälinssin tapainen, ja siten se hitusen vääristää ja pyöristää horisontin.

Jos Google Earthiin on uskomista, 12 kilometrin silmänkorkeus ei näytä tuovan kovinkaan paljon kaarevuutta horisonttiin. Joten se mitä näet lentokoneen ikkunasta, ei välttämättä ole lainkaan todiste puolesta taikka vastaan. Mutta sen sijaan jos Google Earthin silmän siirtää 37 kilometrin korkeuteen, alkaa kaarevuutta olla horisontissa jo niinkin paljon, että totuudesta pääse varmasti selville. Etenkin jos kamera ei tee nopeita ylös- ja alaspäin meneviä liikkeitä, vaan PYSÄHTYY edes hetkeksi paikoilleen, ja myös sillä edellytyksellä että kamerassa ei ole kalansilmälinssiä taikka sen asetus ei ole päällä. Tämän väitteen paikkansapitävyden voit itse todistaa asentamalla Google Earthin omalle koneelle ja siirtämällä silmän halutulle korkeudelle.

Siten, edelliseen kappaleeseen viitaten, minua jo hiukan harmittaa sellaiset väitteet, jossa esimerkiksi joku sattui seisomaan merenrannalla, katsoi horisonttiin, ja sanoi jälkeenpäin, että ”minä näin että horisontti oli kaareva ja siksi elämme maapallolla”. Samanaikaisesti on yhtä naiivia sanoa, että ”seisoin merenrannalla ja näin että horisontti oli piikkisuora, ja siksi elämme litteässä Maassa”.

Minun on vaikea ymmärtää miten jotkut kehtaavat sanoa, että 36 kilometrin korkeus ei ole riittävä korkeus todistamaan että Maa on litteä, vaikka he samaan hengenvetoon sanovat, että rannalla ollessasi laivat katoavat horisontissa koska ne uivat kaarevuuden takana. Sellaiset ihmiset eivät tiedä miten perspektiivi toimii todellisuudessa, eikä välttämättä sitäkään, miten refraktio eri sääolosuhteissa – ja varsinkin matalalta katsottuna – voi nostaa laivan edessä olevan meriveden korkeuden suurennuslasin tavoin, sillä tavoin että kauempana oleva laiva ui näennäisesti veden takana tai vesirajan alla. Matalammalla silmänkorkeudella ilmiö on tavallisempi kuin korkealta katsottuna, siitä syystä että vesihöyryn tiheys on suurempi mitä lähempänä ollaan vesirajaa. Tällöin myös valon taittuminen on siellä voimakkaampaa.

Pelkästään seuraamalla Auringon, Kuun ja tähtien käyttäytymistä, sekä keräämällä ja tutkimalla niistä tallennettuja käytännön tilastoja eri vuodenajoilta, ja vertaamalla niitä niihin heliosentrisen mallin tietoihin mitä avaruusjärjestöt virallisesti opettavat, niin jo silloinkin pääsee jyvälle siitä mikä on totuus maailman muodosta.

Totuuden etsimisessä on tärkeätä että ymmärrät ja tiedostat millä tavalla sinua on huijattu, sekä miksi aurinkokeskeinen malli ei pidä paikkansa. Jos et tiedä millä tavalla sinua on huijattu, se voi olla esteenä sille että tiedostaisit olevasi huijattu.

Uutta tietoa tutkimalla rehellisellä tavalla

Kun syyskuussa 2016 avasin tämän litteän Maan sivuston (reilu puoli vuotta sitten), en tiennyt edes puoliakaan siitä mitä tänään tiedän. Saan jatkuvasti uutta tietoa ja ymmärrystä aihepiiristä, kun olen aktiivinen ja tutkin asiaa.  En vieläkään ymmärrä läheskään kaikkia asioita. Mutta tutkimalla, kuuntelemalla ja lukemalla myös muiden havainnoista, saa uusia oivalluksia. Samalla olen kuitenkin oppinut ymmärtämään kuinka vähän me ihmiset tiedetään totuudesta ja kuinka paljon meillä on vielä opittavana.

Tärkeintä litteän Maan tutkimustyössä on mielestäni se, että on itselleen ehdottoman rehellinen, ja ettei pyri olemaan oikeassa sellaisissa asioissa joista ei itsekään ole täysin varma.  Ei ole mitään järkeä teeskennellä olevansa oikeassa jos on pienikään epäilys siitä että voi sittenkin olla väärässä. On tärkeätä myös luottaa omaan terveeseen intuitioon sekä käyttää loogista ajattelutapaa. Kaikkeen ei kuitenkaan kannata uskoa mitä lukee tai kuulee. Ei kannata myöskään aina uskoa omiin väitteisiin, ennen kuin on itse ottanut asioista selvää. Hyvä olisi lähteä liikkeelle sellaisella asenteella, että olipa totuus mikä tahansa, sitä lähdetään tutkimaan puolueettomasti ja että annetaan esiin tulevat tosiasiat muokata omaa mielipidettä, eikä suinkaan muiden ihmisten mielipiteet tai omat ennakkoasenteet.

Loogisesta ajattelutavasta  on tietenkin hyötyä. Olen huomannut että kaikilla ihmisillä ei ole yhtä hyvä logiikka.  Jos ei ole osannut käyttää logiikkaa päättelykyvyssään, niin on hyvinkin mahdollista että eksyy tulkinnoissaan vääriin päätelmiin.

Todiste siitä että ihmiset eivät ole käyneet Kuussa ei ole todiste litteän Maan puolesta

On pidettävä mielessä se, että jos sinulla on todisteita siitä että ihminen ei ole koskaan ollut Kuussa, tai että yksikään raketti ei ole koskaan noussut ilmakehää korkeammalla (noin 100 kilometriä ylemmäksi), SE EI TIETENKÄÄN TODISTA ETTÄ MAA ON LITTEÄ, vaan se todistaa ainoastaan että avaruusjärjestöihin ei voi luottaa, ja että sinulle on tarkoituksella syötetty valheellista tietoa kuumatkoista.

Todisteet litteästä Maasta on tietenkin etsittävä muualta, eikä suinkaan siitä ollanko me käyty Kuussa. Kyllähän minä tiedän että Kuussa ei olla käyty, ja sen tietää moni muukin, jopa astroNOTit, vaikka eivät sitä tunnusta. Mutta ei se vielä todista minulle, että Maa on litteä. Todisteet olen saanut muualta. Jos olen halunnut esimerkiksi tietää onko merivedessä kaarevuutta pitkillä matkoilla, niin silloin tutkin onko asia näin, sen sijaan että väittäisin meriveden olevan ilman kaarevuutta koska ihminen ei ole käynyt Kuussa.

Meriveden kaarevuuden puuttuminen pitkillä matkoilla todistaa litteän Maan puolesta. Puuttumisen voi havaita suhteellisen helposti, kun erinomaisen näkyvyyden päivinä on käytössä superzoom kamera ja sen kanssa tarkkailee meren rannalla useiden kilometrien päässä olevia kohteita, jotka ovat esimerkiksi saaria ja niissä olevia rakenteita (majakat, laiturit ja muita rakennelmia taikka rakennuksia). Tarkasteltava kohde pitäisi kymmenien kilometrien matkalla painua metritolkulla piiloon horisontin alle (tai taakse) mikäli kaarevuutta esiintyisi.

Erinomainen näkyvyys

Minulle ”erinomainen näkyvyys” on tutkimusmatkoillani sama kuin se, että Ilmatieteen laitoksen sivusto antaa paikkakunnallani näkyvyydeksi 45-50 kilometriä. Jostain syystä Ilmatieteen laitos ilmoittaa sivullaan maksimi näkyvyydeksi vain 50 km, vaikka olen itse nähnyt paljain silmin kohteita jopa yli 75 kilometrin päässä (kuten Tallinnassa sijaitsevan TV-tornin ja Eestin Energian savupiipun). Ottamalla kuvia kaukaisista kohteista – ja syöttämällä siihen suunniteltuun laskuriin kohteen etäisyys sekä kamerasilmän korkeus merenpinnasta – olen tullut siihen ymmärrykseen että meriveden kaarevuutta ei ole ollut edes kymmenien kilometrien etäisyydellä. Tutkimustyöstäni on useita esimerkkejä kategoriassa ”Mittaustuloksia”.

Edellä mainittu ”maapallon” kaarevuuden laskuri perustuu AutoCad-ohjelman antamiin laskutuloksiin. Haastattelin tässä hiljattain erästä alan ammattilaista joka käyttää samaista ohjelmaa työkseen. Hän sanoi että ohjelmaan voi aina luottaa, ja että se ei anna vääriä lukemia. Pakko kait tässä on uskoa alan ammattilaista. Voisi olla kohtalokasta rakentaa pitkiä siltoja tai korkeita rakennuksia ilman virheetöntä AutoCad-ohjelmaa.

Share

12 Kommentit

  1. Noista korkean ilmanalan palloista kameroineen joku väitti kerran (jos oikein muistamme) että mikäli kaarevuutta on niin suoraan horisonttiin suunnattu kamera jossa on tuollainen linssi ei näytä kaarevuutta vaan vääristää kuvan. Ei tosin antanut lähdettä mistä on ko. tiedon poiminut. Melkoinen väite jossa on mielestämme aimo annos koginitiivista dissonanssia.

    Mutta olemme päättäneet itse uskoa mitä omin silmin korkean ilmanalan pallo -videoista aivan selvästi näemme. Lisäksi näin visuaalisen alan ammattilaisena voidaan sanoa ettei noissa linkittämissäsi videoissa ole pätkääkään vääristymää vaan kaikki näyttää täysin luonnolliselta ja tasapainoiselta jossa sekä silmä että sielu lepää. On tämä suurenmoinen Luojamme suunnittelema maailma!

  2. Pete, onko kommenteissa joku merkkimäärärajoitus tms? Ei mene läheskään aina kaikki pidemmät kommentit läpi vaan herjaa jostain ”blacklististä”. Mielestämme kommentissa jota yritimme lähettää ei ollut mitään joka voisi olla loukkaavaa vaan se oli aivan asiallinen johon aina pyrimme.

    • Asetukset jotka minulla on hallintapaneelissa kohdassa ”Asetukset/Keskustelu”, ne eivät ole voimassa vaikka pitäisi. Ilmeisesti joku asennettu lisäosa herjaa, tai muuten vain joku bugi on jossain olemassa, tässä käytössä olevassa teemassa. Minun täytyy löytää se vika (tai se asetus muualla joka käy tämän tärkeämmän edellä) niin sitten varmaan selviää myös maksimimerkkien määrä.

      Minulla on asetuksena että ”kommentti ei ole hyväksyttävä käsin ennen kuin se näytetään”, mutta silti joudun aina hyväksymään jokaisen kommentin ennen kuin ne julkaistaan.

      Kenties on liikaa ”Lisäosia” (eli add-ons) asennettuna tai käytössä. Niitä onkin kymmeniä. Pitäisi ottaa ne pois yksi kerrallaan käytöstä, ja kunkin kerran jälkeen testata toimivuutta. Sitä kautta voisi vika löytyä. Mutta se vie paljon aikaa. Pitäisi kait yrittää ryhdistäytyä ja priorisoimaan ”kiireet”. Ehkä saan sitten jotain aikaiseksi.

      • Eilinen pitempi kommenttimme meni läpi kun poistimme lainausmerkit ym erikoismerkit. Tämä ongelma on vaivannut kokoajan ja se vaikuttaa liittyvän jollain tavalla erikoismerkkeihin eikä siis välttämättä merkkimäärään. Voi olla että lukijoitasi innostaisi kommentoida enemmän mikäli saat tekniikan pelaamaan. Ikävää jos tekniikka on ollut osaksi pullonkaulana sillä tämä ”hiljaisuus” oudoksuttaa. Tai sitten meitä suomalaisia ”mettäläisiä” ei vain kiinnosta nämä asiat vaikka tällakin kansalla on heprealaiset juuret ja elämme täällä lähes kirjaimellisesti Pohjantähden alla. Kannattaa tosiaan kokeilla eri teemoja.

  3. Mielestämme olisi hyvä vaihteeksi lähestyä tätä ilmiötä sen historiallisista uskonnollisfilosofisista juurista käsin ja tutustua mitä antiikin joonialaiset filosofit ja vapaamuurarit ovat aikojen saatossa oikein touhunneet tämän päivän avaruusjärjestöihin asti. Pelkkiin luonnontieteellisiin seikkoihin juuttuminen ei välttämättä auta löytämään totuutta.

    On totta ettei kuussakäyntihuijauksen paljastuminen sinänsä todistakaan että maa on litteä. Mutta tämänkin valheen paljastuminen voi saada ihmisessä positiivisen prosessin käyntiin joka saa mielen suhtautumaan ylipäätään kriittisesti avaruusjärjestöihin ja nykytieteeseen eli siihen ettei pureksi kaikkea nielemättä kuten itsekin mainitsit. Kuussakäyntihuijauksen valkeneminen voi olla joillekin jopa astinlautana myös litteän maan totuuden löytämiseen sillä totuushan on se että kyllä tämäkin petkutus on valjastettu palvelemaan vieläkin suurempaa valhetta eli sitä että elämme väitetysti maapallolla.

    Tiedosta tyhjentyneinä ja tyhmiksi tulleina mekään emme edes yritä alkaa selittämään kaikkea mitä emme ymmärrä. Siksi ohjaamme sivustollamme mielellämme luonnontieteellisistä kysymyksistä kiinnostuneita ihmisiä sivustollesi. Me emme ole mitään ”tieteellisiä asiantuntijoita” vaikka paljon olemme saaneet jo ymmärtää vaan keskitymme itse siihen mihin parhaiten osaamme eli ilmiön raamatulliseen ja profeetalliseen puoleen eli ts. aurinkokeskisyyden uskonnollisfilosofisen historian / pimeyden paljastamiseen. Jospa se valokin sitten sen myötä löytyisi.

    Artikkelisi saavat meiltä erityismaininnan asiallisuudestasi ja rehellisyydestäsi sekä siitä että olet myös tietoinen ylilyönneistä ja osaat välttää niitä myös itse. Se on osoitus vastuullisuudesta ja aikuisuudesta.

    • Kiitos ystävällisistä sanoista, mutta en minäkään koe olevani millään lailla tieteellinen asiantuntija, en ainakaan koulutukseni puolesta. Riippunee ehkä myös siitä, mitä tieteellisyydellä kulloinkin tarkoitetaan. Uskon kuitenkin että näitä asioita voi lähestyä tieteellisesti vaikka ei olisi minkään valtakunnan akateemista koulutusta. Tavallisella maalaisjärjellä ja logiikalla pärjää pitkälle, kunnes teräväpäisemmät lyövät kapuloita rattaisiin.

      • Eikö maalaisjärjen ja logiikan käyttäminen ole nimenomaan alkuperäistä tieteentekemistä? Vaikuttaa siltä että ns. ”teräväpäiset” vastaanvänkääjien päät ovat täynnä lähinnä modernin tieteen tai skientismin ”uraauurtavien” kehittämiä vallitsevia TEORIOITA maailmasta jotka nimenomaan eivät perustu siihen mitä voidaan maalaisjärjellä ja logiikalla tästä maailmasta havaita vaan ennakko-oletuksia varten kehitettyihin filosofisiin ja matemaattisiin malleihin?

        Tai jos perustuvatkin edes osittain niin ennakko-olettamuksin ”lukemalla” havaittavaan maailmaan oman pään ”fiksuilta” kuulostavia satuja kaarevuuksista, pyörimisliikkeistä, kiertoradoista, valovuosista ja taika…siis painovoimasta jne 🙂

  4. 123..Toimiikohan jo kommentointi.. testing testing..

    Ymmärtäminen että kuuretket oli lavastettuja on yksi tärkeimmistä ensi-askeleista mitä voi ottaa jos litteä maa on uusi asia. Jos ymmärtää ettei kuussa ole käyty, ei myöskään kokokuvaa maasta ole ollut olemassa 43 vuoteen. Apollo reissut tarjosi nimittäin sen ainoan virallisen valokuvatodisteen, kun muut kuvat maapallosta oli ihan myönnetysti ”taiteilijan näkemyksiä”, eli ensin maalauksia ja photoshop-aikakautena erilaisia kuvakollaaseja. Asiaan on tullut vasta ihan viime vuosina muutos. Kummallisesti heti sen jälkeen kun flättärit otti asian näyttävästi esille. Nythän niitä väitettyjä valokuvia on jo netti täynnä.

    • Eilisillasta lähtien toimii. Minun on kuitenkin jatkossa käytävä läpi manuaalisesti myös kaikki roskaviestit joita näyttää tulevan useita päivässä. Automaattisuodatus olisi ollut helpompaa, mutta se suodatti liikaa viestejä pois. Onneksi valtaosa roskaviesteistä on englanninkielisiä, tai muita kieliä kuin suomenkieltää jolloin voin suodatta ne pois melko nopeasti lukematta niitä edes kunnolla.

      Kiitos kommentistasi Polariz. Aina on mukava saada tänne lisää tervehenkisiä ihmisiä jotka eivät usko valheellisiin kuviin ja satuihin.

      Saitko antamani salasanan toimimaan VIP-alueeseen?

  5. Kuu on myös litteä, se vaan näyttää pyöreältä koska ilmakehän radianssisäteily hämää silmää. Mutta jos esim photoshopilla käsittelee pallon neliöksi, niin näemme selkeästi että kuu on kuutio.

  6. Olen alkanut vasta lukemaan aiheesta. Voitko selittää, jos maapallo on litteä, miten on yö ja päivä, kesä ja talvi? Ilmakehä?

    • Kiitos kysymästä ja pahoittelut että vastaus kesti näinkin kauan.

      Käsitin kysymyksistäsi että haluat tietää miten yöt ja päivät, sekä vuodenvaihteet ovat mahdollisia geosentrisessä mallissa. En tiedä osaanko vastata juuri sillä tavalla, että se sinua miellyttäisi. Mutta yritän nyt kumminkin kertoa asiat miten ne ole ymmärtänyt.

      Heliosentrisessä mallissa syyt öille ja päiville on helppo ymmärtää. Siinä maapallo kiertää yhden kierroksen kuvitellun akselinsa ympäri yhden tähtivuorokauden aikana, eli 360 astetta (23 tunnissa ja noin 56 minuutissa) ja yhdessä aurinkovuorokaudessa (keskimäärin 86400 sekunnissa) noin 361 astetta, josta syystä Aurinko (tilavuudeltaan noin 1,3 miljoonaa kertaa suurempi kuin maapallo) valaisee ainoastaan keskimäärin vain puolet maapallon pinta-alasta kerralla, ja josta syystä meillä onkin toisella puolella pimeätä.

      Geosentrisessä mallissa – jossa Aurinko kiertää kehää pyöreän ”vadin” yläpuolella idästä länteen (jossa pohjoinen on vadin keskikohta ja etelä on vadin ympäröivä eteläinen ”napapiiri”, tai Antarktis) – siinä yöt ja päivät muodostuvat aina sen mukaan kuinka etäällä Aurinko kiertää kehää. Eli jos Aurinko on tarpeeksi kaukana ja paistaa matalassa kulmassa, sen elektromagneettinen säteily ei enää valaise riittävän pitkälle, josta syystä tulee yö. Näin siitä syystä, että kun se etenee kierroksellaan poispäin – jolloin sen näennäinen korkeus tietenkin mataloituu – säteet tulevat, Auringon näennäisesti matalasta kulmasta huolimatta, myöskin matalammassa kulmassa, jolloin ne törmäävät ilmakehässä entistä pidemmältä matkalta vesimolekyyleihin matkan varrella. Siitä syystä fotonien nopeus hidastuu niin paljon, että valo absorboituu ja häviää. Tämä vaikuttaa suoranaisesti Auringon valaisemiskykyyn pitkillä matkoilla. Hyvissä olosuhteissa suoran auringonvalon säde (tai sen kantomatka Auringosta) on perspektiivissä noin 10000 km, ja tieteellisten kokeitteni mukaan jonkin verran enemmän. Auringonvalon viistosti ylhäältä alaspäin tuleva kokonaiskantomatka auringonlaskun aikaan on ehkä noin 12000 km (kolmiomittauksella), edellyttäen että Auringon korkeus maankamarasta on noin 6700 km. Lukuun en ota silloin huomioon porvarillista hämärää taikka ruskoa. Sen sijaan auringonvalon täydellinen vaakatasoinen kantomatka on pitempi, koska ylempänä (pilvien yläpuolella) on vähemmän kosteutta jolloin absorboituminen ei ole enää yhtä tehokasta, tai yhtä nopeata. Tämä edellä mainittu asia sekä taivaankannen olemassaolo muutaman kymmenen kilometrin korkeudella (taivaankansi pystyy heijastamaan ylöspäin suuntautuvaa valoa alaspäin) saa aikaiseksi sen ilmiön, että Suomessakin nähdään kesäaikaan usein sellaisen mielenkiintoisen asian, että vaikka Aurinko ei ole vielä ”laskenut” täysin, ja on edelleen näkyvissä horisontissa, niin kääntämällä katseen poispäin Auringosta 90 astetta vasemmalle, me näemme että näkökentän vasen puoli on huomattavasti hämärämpi kuin oikea puoli. Tässä esimerkkitapauksessa hämäryys lisääntyy, mitä enemmän katsot vasemmalle, kunnes katse on 180 asteen kulmassa poispäin Auringosta. Sen jälkeen kun siirrät katsetta vieläkin enemmän vasemmalle, alkaa valoisuus taas voimistua, aina niin kauan kunnes katse jälleen kiinnittyy laskevaan Aurinkoon, vaikka se ei olisi vielä laskenut kokonaan. Sen 360 asteen jälkeen taivaanrannan valoisuus tietenkin taas heikkenee kun menet uudelle kierrokselle, kunnes katse on taas 180 astetta poispäin Auringosta… jne.

      Jos et ole vielä lukenut artikkeliani ”Perspektiivin huomioiminen kaukaisten kohteiden tarkkailussa”, niin kannattaa ehdottomasti lukea se jotta ymmärtäisit paremmin miten Aurinko nousee ja laskee litteän Maan yllä.

      Vuodenajat heliosentrisessä mallissa selittyy pitkälti tällä linkittämälläni kuvalla, kun huomioidaan että oletettu maapallon akseli pysyy aina noin 23,4 astetta ratatasoon nähden, koko vuoden ympäri, silloin kun se kiertää Auringon ympäri. Vastaavasti geosentrisessä mallissa vuodenajat selittyvät sillä että Auringon kierron keskietäisyys muuttuu jatkuvasti. Sen kiertoliike tapahtuu aina Kauriin- ja Kravun kääntöpiirin välillä, ja niiden välissä on ekvaattori. Tänään (22.9.2017) Aurinko siirtyy ekvaattorin ylle, ja on siellä tänään zeniitissä. Siltä kiertoradalta se jatkaa yhä matkaa enemmän etelän suuntaan kunnes se on Kauriin kääntöpiirin yläpuolella 21:pvä joulukuuta. Sen jälkeen se alkaa taas lähestymään Suomea, ohittaen päiväntasajan, kunnes se on taas Kravun kääntöpiirillä 21:pvä kesäkuuta 2018. Silloin meillä on kesä koska Aurinko kiertää silloin niin paljon pohjoisessa kuin ikinä pystyy. Suomen kesä ja talvi siis selittyy sillä, kuinka jyrkässä kulmassa Auringon säteet osuvat keskimäärin pidemmällä aikavälillä maan kamaraan. Mitä jyrkemmässä kulmassa se valo tulee, sitä lämpöisempää meillä on. Ja silloin on myös valoisa aika pidempi kuin talvella.
      Utsjoella Aurinko ei laske kesällä laisinkaan noin kahteen kuukauteen, koska Auringon kierros on niin lähellä sitä että valon kantama riittää koko vuorokauden ympäri. Sen noin kahden kuukauden jälkeen, Aurinko on kierroksissaan etääntynyt niin paljon Utsjoesta, että siellä alkaa taas olla pimeyttä kun Aurinko jälleen laskee perspektiivissä pakopisteen toiselle puolelle.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*