Kuun etäisyyksien problematiikkaa

Kuu ja pilvet edessä.
Ottamani kuva Kuusta. Se on rajaus isommasta kuvasta.

Nasa kertoo meille että kuun halkaisijan suhde maapallon halkaisijaan on 0,2724. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että sen halkaisija pitäisi heidän laskelmien mukaan olla noin 27,24% maan halkaisijasta.

Sen sijaan Suomessa toimiva Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry kertoo, että kuun halkaisija on noin 30% Maan halkaisijasta.

Miksi Ursa kertoo että se on noin 30%, jos se on oikeammin noin 27%? Mielestäni 27,24% on lähempänä 27% kuin 30%.

Luulin että tiede kertoo luvut vähintään prosentin tarkkuudella, mutta ei ehkä sittenkään. Mutta mitäpä noin 10%  heitto ilmoitetussa mitassa mitään merkitsee maailman kansalaisille,  kun heidän maapallonsa kuitenkin sanotaan universumin mittakaavassa olevan vain kuin hyttysen paska; sellaisessa universumissa jossa on eräiden teoreettiikojen mukaan miljardeja tähtiä ja planeettoja.

Eikö oikeiden prosenttilukujen ilmoittamisella ole mitään merkitystä, tällaisessa aikakaudessa jossa tieteen uranuurtajat ovat pystyneet ilmoittamaan meille, että kuu loitonnee meistä noin 2,5-4 cm joka vuosi? Ehkäpä tarkkojen senttimetrien ilmoittaminen ei ole kovin tärkeätä, siitä syystä että NASAN mielestä auringon vetovoima liikuttelee kuun etäisyyttä maapallosta niiinkin paljon, että etäisyyttä on vähimmillään 356400 km, ja enimmillään 406700 km. Joten mitä nyt tuo pieni heitto luvuissa merkitse yhtään mitään? Ei yhtään mitään, sadan vuoden päästä.

Poikkeavia lukuja kuun etääntymisestä

Seuraavat luvut ovat  viisasten ilmoittamaa ”faktaa”, eri lähteiden mukaan:

Mitä nyt tuuman heitto sinne taikka tänne merkitsee? Aurinko paistaa vielä huomennakin jossain päin maailmaa. Isäni opetti minulle – leikillään tietenkin – että ”tuuma ei ole mitta eikä mikään”, silloin kun huomautin siitä, että asentamamme kattorakenteet heittävät korkeussuunnassa.

Edellisistä tieteen asiantuntijoista voidaan siis sanoa, että he ovat sisäpiirin kermaa ja elliittiä. Joten voidaan pitää heidän ilmoittamia lukuja tarkkoina, vaikka mittari välillä heittää 2,5 senttimetristä 4:ään senttiin. No, eihän tuossa ole eroa kun vain jokunen sentti. Mutta mitäpä tuosta. Tietenkin jotain lukuja on annettava, jotta kansa luottaisi siihen että tiede tietää tosiasiat. Pysytään tyytyväisinä kun tiedämme että joku tietää mitä minä en tiedä, jotta olisi aina joku voimakkaampi ja älykkäämpi taso olemassa, antamassa henkistä tekohengitystä epävarmoina hetkinä.

Edellisten asiantuntijoiden lisäksi meillä on joitakin muita alan harrastajia(?) joiden luvut kuun etääntymisestä on välillä paljonkin poikkeavaa toisistaan:

Avaruustieteen lasersäteet

Avaruustiede on kerrottu kehittyneen vuosien varrella niin paljon, että kuun etäisyyden ”mittaukset” lasersäteillä ovat tarkentuneet. Tosin on edelleen epäuskottavaa, että ns. laserlaitteet pystyvät lähettämään valon kuuhun asti, joka sitten heijastuisi alas takaisin maahan, kuuhun jätettyjen peilien avulla. Sanovat että palaava valon määrä on kuulemma vain alle fotonin sekunnissa.

Noita avaruudesta tulevien valojen keskinäistä liikettä voisi kuvata narsistisen agentti 007:n sanoin: ”Ravistettuna, ei sekoitettuna”. En puutu tässä sen kummemmin vodkamartinin molekyylitasoihin koska se on turhauttavaa, vaan jatketaan eteenpäin.

Gurut kertovat isoveljeltään oppinsa saaneena, että peilit on siirretty kuuhun vuosina 1969-1972 Apollo-lentojen yhteydessä. Epäuskottavan asiasta tekee kuitenkin se seikkaa, että yksikään ihminen ei ole koskaan ollut kuussa.

Jos kukaan ei ole koskaan ollut kuussa, silloin siellä ei ole myöskään niitä vaadittavia peilejä (retroreflektoreita) joiden kautta lasersäteet voisivat peilautua takaisin maan päälle. Silloin on tietenkin koko väite kuun loitontumisesta pelkkää petkustusta ja tieteen ylistystä, Kuun pinnalla olevien peilien avulla.

Mutta onko epäuskottavuudella merkitystä, niin kauan kun kansa nielee kaiken totuutena? Jos olet uskossa tieteeseen, mikään ei voi ilmeisesti tehdä tyhjäksi avaruusjärjestöjen ilmoittamat numerot ja väitteet?

Lasermittarin tarkkuus käytännössä

Lasermittarini manuaali kertoo että sen mittaustulos heittää suotuisissa olosuhteissa enintään 0,05 millimetriä per metri. Kuuta mitattaessa kosmologit käyttävät tietenkin voimakkaampia lasereita ja parempia mittareita (jos siihen on uskomista).

Jos kuun etäisyys olisi mitattu yhtä epäluotettavalla mittarilla kuin minun omistamallani (jossa on ”hyvissä olosuhteissa” heittoa  0,05 mm per metri), niin silloin kuun keskietäisyyttä mitattaessa heittoa saattaisi tulla pahimmillaan 19,22 km, edellyttäen että säde jaksaisi liikkua kuuhun asti ilman että se heikkenisi liikaa matkan varrella. Sen jälkeen lasersäteen pitäisi vielä jaksaa takaisin samaan laitteeseen mistä se lähtikin jotta matkan pituus peilille selvisi.

Nasalla ei tietenkään ole mitään pilipalivehkeitä, kuten meikäläisellä. Lohduttautukaamme sillä.

Mutta mikä mahtaa heidän lasersäteen hajonta olla 384000 km:n matkalla? Kuinka suuret olivatkaan kuuhun asetetut peilit? Ammuttu lasersäde on osuttava peiliin juuri oikeaan aikaan, koska kuu liikkuu eteenpäin koko ajan, perspektiivistämme katsottuna, siitäkin huolimatta että ”maapallon” ja Kuun keskinäinen vauhti kerrotaan olevan niin synkronoitu keskenään (sekin kuulema sattumanvaraisesti), että Kuun sama puoli on aina Maata päin. Vuodesta toiseen sama puoli meitä päin, siitäkin huolimatta että sanovat sekä Kuun että Maan liikkuvan akseliensa ympäri.

Maan sanotaan pyörivän päiväntasajalla akselinsa ympäri noin 1600 km:n tuntivauhdilla (eli liikkuu nopeammin kuin ääni).  Tämä ihmeellinen ilmakehän ja maan painovoiman vuorovaikutus suojaa meitä niin hyvin, ettemme tunne maapallon pyörimisvauhtia. Siten meidän matkamme ei tarvitse aina edetä tukka hulmuten. Ihmeellinen ilma  tuossa ilmakehässä kun se suojaa meitä niin hyvin!

Nyt vaihteeksi tosiasioihin. Maailma ei pyöri, vaan pysyy paikallaan. Emme tunne sen liikettä akselinsa ympäri, koska akselia  ei ole olemassakaan. Tästä syystä lentokoneet voivat lentää mihin suuntaan tahansa, ilman että maan pyörimissuunta vaikuttaa niihin millään lailla. Jos maailma pyörisi ja olisi pallo, sinä päätyisit täysin eri paikkaan kuin missä nyt olet, mikäli hyppäisit ilmaan. Jos Hornetin pilotti lentäisi vastakkaiseen suuntaan kuin mitä maapallon pyörimissuunta on, hän ei etenisi matkallaan ollenkaan, vaan jäisi jälkeen, siitä syystä että se pystyy lentämään ääntä nopeammin vain muutaman minuutin.

Entäs avaruusjärjestöjen esittämät faktat?

Fakta on on fakta. Luottakaamme siihen. Sinun pitää osata itse päättää mikä on faktaa ja mikä ei. Älä anna muiden päättää sitä sinun puolestasi. Päätöksen tekeminen on helpompaa jos käytät avuksesi molempien leirien antamaa tietoa. Vertaa niitä toisiinsa. Jos ne kumoavat toisiaan vastakkaisilla päätelmillä, eivätkä tue, silloin jompi kumpi leireistä on väärässä.

Tee järkeenkäypiä laskelmia. Älä usko tietyllä tavalla vain siksi että muut uskovat niin. Uskalla tehdä omat ratkaisusi. Mieti asioita monelta kantilta.

Wikipedian mukaan fakta on ”tosiasia”. Sen sijaan Hikipedia kertoo huumorinsävytteisesti faktasta seuraavalla tavalla (6/2016):

”Hauduttamalla pientä määrää faktaa tyynyn alla ja nauttimalla se aamulla, henkilö voi tuntea lyhytaikaisen viisauden tunteen.”

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*