Auringon koon muuttuminen perspektiivissä todistaa että se on lähempänä kuin opetetaan

Auringon näennäinen koon muuttuminen on optinen harha. Sellainen näennäisyys ei pitäisi esiintyä silmiesi edessä, mikäli aurinko on niin suuri kuin he väittävät sen olevan. Se on matemaattinen mahdottomuus!

Nasa opettaa meille että auringon etäisyys maasta on 149600000 kilometriä (eli 149,6 milj. km). Tuo etäisyys ei voi millään pitää paikkansa. Aion todistaa sen nyt.

Helpoin tapa todistaa edellisten lukujen virheellisyys on käyttää tavallista maalaisjärkeä, sekä tarkastelemalla auringon koon muuttumista perspektiivissä, aikajanavideoiden avulla. Auringon koon näennäinen muuttuminen on tietenkin vain näköharhaa, sillä se pysyy aina saman suuruisena (siitäkin huolimatta että NASA joskus käyttää lausunnoissaan termiä ”keskimääräinen etäisyys”).

Lähdetään nyt seuraavassa ajatusleikissä eteenpäin sillä tavoin, että ilmoitetut mitat ja etäisyydet pitävätkin paikkansa (edes osittain), ja että elämme maapallolla joka kiertää auringon yhden kierroksen vuorokaudessa:

Auringon näennäisen koon muuttuminen aikajanavideoissa todistaa että se on meitä paljon lähempänä kuin noin 150 miljoonaa kilometriä.

Jos oletetaan että auringon etäisyys maasta on 149600000 kilometriä, ja maapallon ympäryysmitta päiväntasajalta mitattuna on 40030 kilometriä, ja että Maa kiertää vuorokaudessa yhden kierroksen akselinsa ympäri, niin se tietenkin tarkoittaa sitä, että jos päiväntasajalla asuvalla ihmisellä on nyt aurinko keskitaivaalla, niin jo 12 tunnin kuluttua, viimeistään 20015 kilometrin teoreettisen kiertoliikkeen jälkeen, ”auringonlasku” on jo tapahtunut. Käytännössä aurinko on jo laskeutunut jonkin verran ennen sitä (eli mennyt piiloon maapallon toiselle puolelle). Mutta ollaksemme rehellisiä, voimme sanoa että  20015 km:n kiertoliikkeen jälkeen et sinäkään enää näe aurinkoa, koska se hävisi horisontin taakse. Ollaanko samalla aaltopituudella? Ymmärsitkö mitä ajoin takaa? Jos ymmärsit, siirrytän seuraavaan vaiheeseen…

Jos sinä matkaat 20015 kilometriä kauemmas auringosta, maapallon kiertoliikkeen takia, auringon koko ei pitäisi lainkaan muuttua näennäisesti. Mutta niin se vain tekee, ja huomaat sen yleensä ainoastaan aikajanavideoista, sillä realiaikainen muutos tapahtuu liian hitaasti silmille havaittavaksi. Maapallon puolen kierroksen etäisyys ei ole juuri mitään, verrattuna siihen oletettuun keskiverto-etäisyyteen mikä sinulla on Nasan mukaan aurinkoon. Nopea laskutoimitus kalkylaattorilla paljastaa sen:

Paljonko on 20015 kilometrin kiertoliike prosenteissa, verrattuna 149600000 kilometriin? Vastaus on 0.013379010695187165%. Lyhyemmin ilmaistuna noin 1,3 sadasosaprosentti.

Mitä me siis tuosta edellisestä prosenttiluvusta opimme? Sen, että aurinko ei pitäisi sinun perpektiivistä katsottuna pienentyä lainkaan, ei edes näennäisesti, riippumatta siitä missä kohdin se on taivaalla nyt, verrattuna siihen miltä se näyttää auringonlaskun aikana. Sinun ei pitäisi pystyä näkemään sen näennäisen koon muutosta edes useiden tuntien ajan filmatuissa aikajanavideoissa. Tämä siitä syystä että ihmissilmä ei pysty erottamaan niin pieniä koon muutoksia. Taivaankappale saa olla niin suuri kuin ikinä haluat (maapalloja kuulemma mahtuu noin miljoona auringon sisään), niin siitä huolimatta, et tulisi koskaan havaitsemaan mitään koon muutosta, edes näennäistä, koska etäisyyden muutos on ainoastaan noin sadasosa prosentista. Vaikka sinulla olisi kotkan silmät, se ei tulisi onnistumaan. Et näkisi sitä.

Eli pystymmekö näkemään minkäänlaista auringon koon muutosta planeetastamme käsin, mikäli se olisi 150 miljoonaa kilometriä poispäin meistä? Vastaus on, ”eipä tietenkään”. Liikkumisesi poispäin auringosta, maan kiertoliikkeen avulla, olisi maksimissaan vain tuo edellämainittu 1,3 sadasosa prosenttia kokonaismatkasta, siitä hetkestä kun aurinko oli sinuun nähden keskitaivaalla, siihen asti kunnes se on maapallon toisella puolella, piilossa silmiltäsi. Tästä huolimatta auringon koon selkeitä muutoksia pystyy näkemään monissa aikajanavideoissa.

Auringon aikajanavideot todistavat että aurinko ei ole noin 150 milj. kilometrin päässä:

Youtubesta löytää monia aikajanavideoita auringosta, sekä sen noususta että laskusta, mutta varsinkin laskusta. Niissä voi nähdä auringon koon näennäisen muutoksen.

Tässä on sellainen video jossa koko näyttää pienentyvän auringonlaskussa:

 

Vastaavasti, seuraava aikajanavideo osoittaa auringon koon muuttuminen auringonnousussa:

 

Myöhempänä lisäyksenä (12.2.2017). Tässä kaikenpuhuva video:

Share

34 Kommentit

  1. katsopa aurinkosuotimella nousevaa aamuaurinkoa, korkealla hohtavaa päiväaurinkoa ja laskevaa ilta-aurinkoa niin voit todeta ettei auringon kiekon koko muutu. ainoastaan halon koko muuttuu mikäli katsoo aurinkoa paljain silmin. en väitä litteää maata vastaan (olen oppimatkalla) vaan peräänkuulutan heikkojen argumenttien hylkäämistä ja toisenlaisen flättäri-selitysmallin miettimistä sille miksi auringonkiekon koko ei muutu missään vaiheessa vuorokautta. sama juttu kuunkiekon koolla (tosin kuulla ei ole koskaan mitään häikäisevää haloa ollutkaan ellei sitten Eedenin viattomuuden aikana?).

  2. Olen jo tehnyt sitä mitä pyysit minua tekemään, jo aikoja sitten.

    Olen käyttänyt erilaisia aurinkosuotimia ottaessani kuvia ja videoita auringosta. Olen myös ottanut pari aikajanavideota joista pisin oli yli 4 tuntia. Etenkin sellaisissa videoissa näennäisen koon muuttuminen näkyy varsin selvästi, huomattavasti paremmin kuin vain ”katsomalla aurinkosuotimilla”.

    Tiedot pitää siis tallentaa tietokoneeseen ja niitä pitää verrata toisiinsa. Silloin huomaa että auringon koon näennäinen muuttuminen ei ole utopiaa, vaan faktaa (esim. tekemällä rajaukset uusien halkaisijoiden mukaan ja laskemalla pikseleiden määrä halkaisijan pituudessa).

    Oletko itse ottanut aikajanvideoita auringosta? Jos et, palataan asiaan kun olet tehnyt sen, ja tutkinut niissä koon näennäistä muuttumista – tai muuttumattomuutta. Filmaaminen kannattaa tehdä kesällä, jotta aurinko olisi taivaalla mahdollisimman korkealla, silloin näkee eron selvemmin. Valitettavasti meillä Suomessa aurinko ei koskaan liiku suorassa linjassa pään yläpuolella, eikä ole täällä edes kesälläkään koskaan zeniitissä. Mutta jos saat armon matkustaa jonnekin kauriin- tai kravun kääntöpiirin välimaastoon, sopivaan vuodenaikaan, voit hyvässä lykyssä saada sellaisen aikajanavideon jossa aurinko liikku jopa zeniitissä pääsi yläpuolella (eli parhaimillaan 90-asteen perspektiivissä). Tutki esimerkiksi osoitteessa timeanddate.com missä aurinko on milloinkin zeniitissä. Sellainen tutkimusmatka tekisi sinullekin nannaa, koska silloin ero on parhaimillaan, sillä edellytyksellä että käytät aurinkosuodinta jolloin näet auringon pyöreän ääriviivan paremmin, ilman että sähkömagneettisen säteilyn hiukkaset vääristäisivät näennäisen koon.

    Tähän artikkeliin olen liittänyt kaksi Youtube-videota auringon koon näennäisestä muuttumisesta. Miksi et edes niitä tarkastelemalla usko mitä näet? Vastaavia videoita löytyy montakin Youtubesta jos vain vaivautuu etsimään oikeilla hakusanoilla.

    Sinulla on silmät päässäsi… miksi et uskovaisena miehenä näe? Lainaan Raamattuasi (Luuk.16:31):

    ” ’… eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.”

  3. Pete, kiitos hyvästä vastauksesta hyvään kysymykseen. Olen kyllä tutkinut tietyllä tasolla (aurinkosuotimilla) mutta en näköjään tarpeeksi perusteellisesti. Myönnän sen. Jos eroa on niin on ja sillä siisti. Ei mulla ole ongelmaa totuuden kanssa sillä rakastan sitä! Muuten, olen jo oppinut pikkuhiljaa näkemään tässä ”väliajalla” ja kyseenalaistamaan vallitsevia käsityksiä 😉 Ja olen tosissani. On tämä huikea seikkailu! Tämä kaikki on jo opettanut ettei me tiedetä tästä maailmasta juurikaan yhtään mitään. On vapauttavaa myöntää se ja kasvaa pieneksi myös tälläkin saralla. Ei sun tarvitse uskostani Jumalan muuttumattomaan Sanaan huolehtia. Mihinkään muuhun johtopäätökseen ei YKSIN Raamatun, Jumalan muuttumattoman yliluonnollisen Sanan avulla voi tulla kuin maakeskiseen kosmologiaan, litteään maahan ja kiinteään taivaankanteen jne. Suljettuun / suojattuun maailmaan. Mielestäni jos sen kyseenalaistaa niin voi samantien kyseenalaistaa koko liudan muitakin tälle omaan ”viisauteensa” eksyneelle maailmalle ”järjettömiä” totuuksia kuten ihmisen luominen maan tomusta, Jeshuan (Jeesus) neitseestä syntyminen, Bileamin puhuva aasi, Nooan arkki, Lootin vaimon muuttuminen suolapatsaaksi jne jne.

    Mulle ei merkitse mikään muu kuin Luojamme Sana kuten se on kirjoitettu. Siitä lähdetään. Kiitos esirukouksistasi veljeni ja jatka hyvää työtäsi 🙂 Siunausta!

  4. ja lisätäkseni tietysti luomakunnan näkeminen Luojamme Sanan todellisuuslasien lävitse eikä ”apinamiesten” harhaanjohtavan tieteen (lue: skientismin) lävitse.

  5. Kiitos Pekah postauksistasi. Siunasin sinua rukouksissani. Toivotan sinulle kaikkea hyvää. Mielestäni olet kirjoittanut avoimen rehellisesti, sekä epäuskostasi ja uskostasi. Arvostan sitä suuresti.

    Ja nyt yleisluontoinen asia, myös muille lukijoille…
    Täällä ei ole pakko olla samaa mieltä kanssani. Julkaisen kaikki asialliset viestit, myös ne jossa arvostellaan kirjoituksiani, sillä edellytyksellä että niissä ei mennä henkilökohtaisiin mollauksiin. Siksi haluaisinkin tänne lisää asiallisia skeptikkoja, jotta voisin vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan. Minulla saattaa olla heiltä uutta opittavaa, ja toivon mukaan myös heillä minulta.

    Olisi kiva tutkia näitä asioita yhdessä muiden kanssa, mutta tuntuu siltä että ihmisillä ei riitä rohkeutta kommentoida edes nimimerkillä, tai sitten heitä ei nämä litteän Maan asiat kiinnosta. Onhan turvallisempaa uskoa siihen mihin on koko ikänsä uskonut?

  6. Kiitos rohkaisusta Pete! Samaa itsekin kummastelen. Luulisi kommentteja irtoavan tästä aiheesta mutta ei. Ehkäpä olet osannut perustella asiat niin vakuuttavasti ettei ole vastaan sanomista heh heh! :-)Itse päätin tulla rohkeasti ”kaapista ulos” flättäri-asiassa ja rohkeus on entisestään lisääntynyt. Näin Herra toimii. Suun tunnustus pelastaa ja litteän maan Totuus ei voisi olla enempää osa Jumalan Pojan Evankeliumia.

  7. Kuten sanottu, Suomessa aurinko ei käy lähelläkään zeniittiä… mutta siitä huolimatta luulisi, että sentään jonkinlaista pienenemistä auringonlaskujen yhteydessä näkisi, mutta kokemukseni mukaan sellaista ei horisontaalisessa suunnassa ole havaittavissa. On sitä nyt sentään joskus tullut auringonlaskuja ihailtua ja tässä just eräänä päivänä katsoin aurinkoa suoraan keskipäivällä pilvimassan läpi eikä se mitenkään isommalta siellä näyttänyt. Mutta eihän tässä auta kuin luottaa omiin silmiinsä, koska ihan selvästi videoilla ainakin voidaan hämätä tahattomasti tai tahallaan. Jaanpa pari siitä huolimatta ja vielä lisäksi yhden kirjoituksen.

    https://www.youtube.com/watch?v=55lAZjzY0ik&feature=youtu.be
    https://www.youtube.com/watch?v=55lAZjzY0ik&feature=youtu.be

    http://thecreatorscalendar.com/wp-content/uploads/AR_THREE-UNANSWERABLE-OBJECTIONS-TO-THE-FLAT-EARTH-THEORY-1.pdf

  8. En jaksanut lukea tätä kokonaan, mutta jonkin verran kuitenkin.

    https://www.theflatearthsociety.org/forum/index.php?topic=62550.0

    Kuka selittäisi sen, miksi taivaankappaleen koon näennäistä pienenemistä sen ”laskemisen” ja suurenemista sen ”nousemisen” yhteydessä on vieläkin hankalampi nähdä kuun kuin auringon kohdalla? Eikö kuun pitäisi myös pienentyä laskiessaan? Ainakin mulla on se oletus/muistikuva, että sen koko säilyy samana – pitäisi tarkistaa.

    • Sekä Kuu että Aurinko etenee ja kiertää litteän Maan yläpuolella, ja kulkusuunta on molemmilla idästä länteen. Suunta ei ole niillä suora, vaan kaareva, koska ne molemmat kiertää ympyrää, tai kehää, jossa aurinkon kiertovauhti on hiukan nopeampi kuin Kuun, josta syystä aurinko ohittaa Kuun muutamia kertoja vuodessa. Kuun korkeus vaihtelee oikeastikin, eikä ainoastaan perspektiivissä, eikä ainoastaan tieteisfiktiossa (eliptisellä radalla).

      Marras-Joulukuussa 2015, kun ajoin kotiin töistä, Kuu näytti äärettömän suurelta, jättiläiseltä, melko matalassa kulmassa. En ole koskaan nähnyt sitä niin suurena, tai en ainakaan muista että olisin (ikää on puoli vuosisataa). Kun Wikipedia kirjoittaa superkuusta ja antaa päivämäärät niille (https://fi.wikipedia.org/wiki/Superkuu), siellä ei ole mainintaa superkuusta Marras-Joulukuussa 2015. Se on syy miksi en täysin usko noihin päivämääriin. Wikipedia-linkissä on kuva jossa verrataan Kuun kahta eri kokoa toisiinsa. Minun silmissäni se mitä näin vuonna 2015, se ero oli huomattavasti suurempi kuin se mitä siinä kuvassa näytetään. Eihän siinä kuvassa https://fi.wikipedia.org/wiki/Superkuu#/media/File:Supermoon_comparison.jpg ole eroa kuin vain reilu 6%.

      Minulla on vasta muutamia kymmeniä otettuja valokuvia Kuusta tällä uudemmalla kameralla niin että jokaisessa on ollut käytössä se sama zoomi. Lisäksi on kymmeniä muitakin kuvia Kuusta eri kameroilla, mutta ne eivät oikein sovi projektin tekemiseen koska ne on otettu eri zoomeilla (ja eri kameroilla). Eli jos jotain haluaa todistaa, zoomi ja kamera pitää olla aina se sama ennen kuin vertailee, jonka jälkeen Kuun pikselit lasketaan rajauksen jälkeen ja verrataan niitä toisiinsa.

      Yleensä otan kuvia lähestulkoon ainoastaan 83-kertaisella optisella zoomilla (juuri edellämainitusta syystä- tulevia projekteja varten). Sellaisella zoomilla Kuu täyttää melkein koko ruudun pystysuunnassa isoimmalla asetuksella (4608×3456 pikseliä), noin kolmannes korkeussuunnasta jää vajaaksi. Mutta jos otan kuvat 332-kertaisella digitaalisella zoomilla niin ruutuun mahtuu näkyviin vain osa Kuun näkyvästä pinta-alasta. Kun olen verrannut noita 83-kertaisella optisella zoomilla otettuja kuvia toisiinsa, niin kyllä niissä eron näkee (ehkä noin reilu 5% luokkaa). Voin joskus tehdä niistä artikkelin ja näyttää samalla muutaman kuvan, rajauksilla ja laskelmilla.

      Jos haluaa nähdä eron vieläkin suurempana, silloin pitäisi olla ottamassa kuvia etelämpänä (ja aina samalla kameralla), silloin kun Kuu ohittaa sinut zeniitissä, taikka lähellä sitä. Sitä ei valitettavasti voi Suomessa nähdä… joten reissata pitäisi.

      Sinun pitäisi tutkia tätä asiaa enemmän litteän maan kartan kanssa ja käyttää rohkeasti harppia paperin päällä jossa on litteän maan kartta. Pistät harpin piikin Suomen ylle, missä ikinä olet Kuuta tai Aurinko tarkkailemassa, ja vedät harpilla viivan, alkaen siitä kohtaa mistä näet kuun ensimmäisen kerran ja vedät harpilla sen viivan sinne asti missä et enää kuuta näe. Sen jälkeen ymmärrät paremmin miksi et aina näe Kuun tai Auringon koon muutoksia juuri Suomessa. Sinun pitää kuitenkin katsoa sivusta https://www.timeanddate.com/astronomy/moon/light.html missä se Kuu kulloinkin on (vaikka se onkin väärä kartta) ja vetää tarkkailupaikastasi suoran viivan samaan paikkaan missä se näyttää Kuun olevan litteän Maan karttaan (siihen vähemmän käytettyyn YK:n logossa olevaan karttaan, eikä siihen tavanomaiseen). Eli katso sitä ”väärää karttaa” vaikka se on väärä, koska se on ohjelmoitu oikeaksi, aivan samalla tavalla kuin Google Maps – jossa esimerkiksi Grönlanti on näennäisyydessä monta kertaa isompi kuin todellisuudessa – sillä jos vedät etäisyysmittarilla viivan Grönlannin yllä, niin se täsmää totuuden kanssa. Hitsi kun en osaa selittää… Eli esimerkiksi, jos mittaat Google Mapsin omalla etäisyysmittarilla vaikkapa tavallisella viivottimella 5 senttimetriä Grönlannin yllä Google Mapsissa, niin et saa samaa kilometrimäärää kuin jos mittaisit viivotimella 5 cm Suomen yllä (+ etäsyysmittarilla), siitä syystä että vaikka kartan tekijät tietävät että näennäisyys on päin honkia, he ovat ottaneet asian huomioon ja ohjelmoineet kartan sillä tavoin että saat aina oikean kilometrimäärän.

  9. Otin tänään auringosta kuvia. Välillä taisin unohtaa zoomata sen objektiivini teleasentoon (55 mm, kroppikenno x1,5 eli noin 82,5 mm oikeasti), mutta käsittääkseni se oli siinä varmasti aamulla 10:12 (eli oikeasti 9:12), 19:32 ja 19:41 (eli 18:32 ja 18:41). Aamukuvan aikana aurinko oli meidän olosuhteissamme huomattavasti korkeammalla, kun iltakuvissa se oli jo lähellä ”laskemistaan”. Aamukuvassa sen leveys oli 105 pikseliä ja iltakuvissa 115. Aamukuvan sain aika onnistuneeksi, koska sopivan paksuinen ohut pilvi peitti auringosta suurimman terän. Näin ollen reunasta tuli sileä eikä halo polttanut reunaa puhki. Iltakuvassa taas pilviä ei ollut…

    • Odota kun aurinko saapuu lähemmäksi Kravun kääntöpiiriä. Eli noin 3 kuukauden päästä tilanne on aivan toinen. Silloin näet taatusti eron koska aurinko liikkuu silloin korkeammalla perspektiivissä litteän Maan yläpuolella.

      Lisäksi vertailukuvina pitää olla keskipäivän kuva ja iltakuva, eikä suinkaan aamukuva ja iltakuva. Ei ole kovinkaan suurta merkitystä otatko vertailukuvat aamulla ja keskipäivällä, vai keskipäivällä ja illalla. Pääasia on, että yksi vertailukuva on otettu silloin kun aurinko on näennäisesti korkeimmillaan ja toinen sitten aamulla taikka illalla (taikka kaikkina kolmena ajankohtana). Sääsivuilta saat paikkakuntasi auringon nousu- ja laskuajat. Ja jos siellä ei kerrota milloin aurinko on korkeimmillaan, sen saa laskettua kohtalaisen helposti.

      Oliko sinulla harmaasuodinta lainkaan käytössä? Jos ei, niin ei mikään ihme että tuloksesi oli mitä se oli, sillä kun aurinko on siirtynyt lähelle pakopistettä niin ilmakehän refraktio monesti suurentaa sitä hiukan kunnes se on hävinnyt pakopisteen toiselle puolelle. Esimerkiksi ohut pilviverho kameran ja auringon välillä voi tehdä sen, tai se että kuvaat lähellä merenpintaa juuri ennen laskua, tai se, että asetukset eivät olleet kaikissa kuvissa samat. Jos mittasit säteiden reunasta niin se on väärä menettelytapa, eikä se kerro totuutta koska ne suurentaa näennäistä kokoa. Mutta JOS NÄIT auringon täydellisen pyöreänä iltakuvissa ilman säteitä tai ”usvaa” pyöreän ääriviivan ulkopuolella, niin silloin tilanne onkin jo toinen, eli käytännössä optimaalisen hyvä.

      Kun itse kuvaan aurinkoa saadakseni tilastoa sen näennäisen koon muutoksesta, niin olen havainnut että yksi taikka kaksi suodinta ei riitä. Toki riittää jos sinulla on vähintään yksi ND32-suodin, tai jopa vain yksi ND16. Mutta yksi ND16 ei ole aina riittävä. Itse käytän aina suotimia yhteensä neljä, toisiinsa kiinni kierrettynä (ND2, ND4, ND8 ja ND16). Sillä saan auringon ääriviivan todella tasaiseksi, mikä helpottaa työtä kun jälkikäteen rajaat auringon halkaisijan pois isommasta kuvasta.

      Auringon sävy voi kuvissa vaihdella, riippuen siitä kuinka vahvaa suodatusta käytät. Pallukan sävy on harmaavalkoinen silloin kun sen ääriviiva on optimaalisesti paras rajausta varten (tämä niinkuin mielipiteenä käytännön kokemuksesta). Muitakin sävyjä olen saanut eri kokoonpanoilla (esim. punainen, keltainen, oranssi, ja jopa vihreä hitsauslasin läpi). Mutta paras sävy on harmaavalkoinen tai vain hitusen punertavan valkoinen.

      Kun otat vertailukuvia niin on myös tärkeätä ettei yhdessäkään vertailukuvassa ole auringon ja kameran välissä ohutta pilvipeitettä tai puun oksia. Sellaisissa kuvissa käy helposti niin, että auringon näennäisen halkaisijan koko muuttuu yleensä isommaksi… valitettavasti. Ei välttämättä paljon, mutta jonkin verran.

      Jos joku valokuvaus-guru tämän lukee, niin toki saa sanoa eriävän mielipiteen. Kerroinkin vain omista kokemuksista ja havainnoistani.

  10. Aurinko oli näissä kuvissani pyöreä, ei säteitä. Ei mitään suotimia. Erittäin pieni aukko, herkkyys ja mahdollisimman lyhyt valotusaika. Keskipäivälläkin otin kuvia, mutta juuri niissä taisin unohtaa objektiivin keskivaiheille, koska aurinko oli niissä pienin… jos olisi ottanut kiinteäpolttovälisellä nuo kuvat, samaa virhettä ei olisi päässyt syntymään. 😀

    Pilvipeite peitti auringon aamupäivä- ja keskipäiväkuvissani, mutta eivät ne tainneet aurinkoa suurentaa. 😀

    Mielenkiintoista tosiaan, kun nuo suotimet ovat itselleni aivan outoja kapistuksia. Hyvähän se niitä olisi käyttää, kun kennokin säilynee parempana, jos paljonkin auringosta kuvia ottaa, mutta ei taida just nyt olla kovin hyvä rahatilanne hankkia lisävarusteita kameraan…

  11. Kun/jos joskus hommaat niitä suotimia niin niitä saa melko halvalla Iso-Britannian Amazon-verkkokaupasta (osoitteessa amazon.co.uk). Noin 10 punnalla saa jo useita halpamerkkisiä jotka ovat auringon tarkkailua varten ihan riittävän hyviä. Kirjoita hakukenttään ”ND filter” niin kyllä vaihtoehtoja löytyy. Niitä saa vielä ilman tullimaksuja, mutta en tiedä miten Brexitin jälkeen.

    Nyt näyttää kommentoinnit toimivan ilman että joudun joka kerta hyväksymään ne ennen kuin ne tulevat näkyviin artikkeleiden alapuolella. Jatkossa pitää kunkin IP-osoitteen ensimmäinen kommentti hyväksyä manuaalisesti, ennen kuin se tulee julkisuuteen. Sen jälkeen, jos hyväksyn sen, sitä seuraavat kommentit tulevat näkyviin automaattisesti. Tein eilen illalla ”suursiivouksen” ja poistin muutaman ”Lisäosan”. Se näköjään auttoi.

  12. Ilo seurata tällaista keskustelua jossa ihmisillä on ollut aikaa tutkia kameroiden parissa luomakunnan olemusta. Itselläni / meillä ei siihen aikaa ole eikä resursseja kunnon järkkäriin. Haaveissa on järkkäri ja tähtivalokuvaus taivaankannen ihmeistä todistukseksi seurakunnalle / maailmalle.

    Joskus nappasin aika luovalla pokkari + ”duplotripodi” -purkkaratkaisulla kirpparin 20€ retrokaukoputkeni läpi yllättävän onnistuneen kuvasarjan syksyisestä täysikuusta 2011.

    Jäin koukkuun mutta resurssien loukkuun.

    Ja Kiitos Petelle vaivannäöstä kommenttiasetusten suhteen!

  13. Jatkoin entiseen malliin tänään, eli otin runsaasti kuvia auringosta ilman suotimia. 16 Mpix kokoisia kuvia, ja tällä kertaa kaikki 55 mm (1,5-kertainen kroppikenno) polttovälillä, ja auringon leveys oli kutakuinkin sama klo 10:50:stä klo 20:57:en mukaan lukien sen ajankohdan päivästä, jolloin aurinko oli hyvin lähellä päivän korkeinta kohtaansa eli n. 13:21 ja 13:51 (Tampereella aurinko oli tänään korkeimmillaan n. 13:25, itse asun Länsi-Suomessa). Onnistuneissa kuvissa leveys oli 102-104 pikseliä, ja noin pieni ero mennee virhemarginaalin piikkiin, varsinkin, kun nuo eivät mene edes johdonmukaisesti auringon kulmaa mukaillen nuo pienet erot.

    Sen verran siis joudun tällä hetkellä sanomaan, että vaikka aionkin lähempänä keskikesää yrittää kuvausta uudestaan, niin on se jännä, että yhtäältä monet asiat näyttäisivät todistavan Maan litteyden puolesta, ja toisaalta monet muut taas pallonmuotoisuuden puolesta. Siis tosiaan NÄYTTÄVÄT. Esim. jos nyt horisontti onkin täydellisen tasainen ilman vähäisintäkään kaarevuutta (siihen en ole henkilökohtaisesti perehtynyt, tämä on vain esimerkki) ja aika jännittävää on ajatella niin erilaista pyörimisnopeutta ja -suuntaa pohjoisnavalla verrattuna päiväntasaajaan, niin kuitenkin esimerkiksi auringon koon pysyminen kovin samanlaisena (vaikka nyt sitten johtuisikin siitä, että ilmakehä vaikuttaisi siihen, että koko säilyy näennäisesti samana) ja eteläinen tähtitaivas olisi kovin helppo nähdä kaikille tutun palloselityksen valossa.

      • Tiedoksi vielä, että vaikka kommentointien automaattinen siirto tänne sivustolle toimii nyt paremmin kuin aikaisemmin, niin edelleenkin on ohjelmalla liiallista yliherkkyyttä siirtä viestejä väärään lokeroon. Niitä en voi asetuksia muuttamalla saada toisenlaiseksi. Danielin perinnön viesti löytyi roskalaatikosta, mutta palautin sen ”hyväksyttävien” joukkoon. Automatiikan mukaan se piti tulla näkyviin automaattisesti.

        Kiva että sivustosi on taas auki. Täytyy tutustua siihen ihan ajan kanssa.

    • Pohjoista leveyttä yli 59° ja kuvattu kolmisen varttia auringon korkeimman kohdan jälkeen: 103 pikseliä vanhoilla kuvausasetuksilla. Ei edelleenkään suotimia, mutta silloin ”satuin” olemaan ulkosalla ja havaitsemaan otollisen kuvaushetken pilvien takaa.

      • Hienoa että selvität asiaa itsellesi testien avulla. Tähän aikaan vuodesta onkin varmaan paras aika koittaa tutkia pieneneekö aurinko. Pari asiaa on syytä ottaa huomioon ennen kun teet johtopäätöksiä. Rob Skiban testit antaa aihetta olettaa että ilmakehä toimii suurennuslasina. Se taas varmaan suurentaisi aurinkoa kun se on kaukana paksun ilmamassan takana, vaikka samalla aurinko pieneneekin mitä kauempana se on. Aurinko näyttäytyy siksi ehkä lähes aina saman kokoisena tasamaallakin. Pieneneminen voisi siten olla sää-olosuhteista riippuvaista. Eli kirkas ja kuiva ilma voisi varmaan tarkoittaa että ilmankosteuden aiheuttamaa suurennus-efektiä tapahtuisi vähemmän kuin loittonevan auringon pienenemis-efektiä perspektiivissä.

        Myös voisi olla parempi etsiä pienenemistä ilta-auringosta, kun se silloin loittonee selvemmin kuin keskipäivän aikaan auringon vain ohittaessa. Myöskin pidemmällä aikavälillä testi voisi onnistua paremmin tasamaan hyväksi.

        Eli: Hyvä sää, ilta-aurinko mahdollisimman esteettömästi ja mahdollisimman pitkä kuvausaika.

        • Kiitos kivasta kommentista Polariz. 15. huhtikuuta kuvasin auringonlaskua merenrannalla ja siellä sitä vaakasuoraa pienenemistä ei tapahtunut silloin vähäisessäkään määrin. Pystysuoraan katsoen aurinko kyllä hieman pieneni, mutta ”pallopäät” sanovat sen johtuvan myöskin näistä näennäisistä tekijöistä yhtä lailla kuin te sanotte vaakasuoran samana pysymisen johtuvan näennäisistä tekijöistä, tosin ”pallopäätkin” kyllä puhuvat noista ilmakehän suurentavista vaikutuksista aurinkoon. Yritän jonain sopivana iltana käydä nyt kuvaamassa, kun laskemiskulma on huhtikuuta korkeammalla. Peten kommenteista taannoin sain käsityksen, että kun aurinko on oikein korkealla, lähellä zeniittiä, niin silloin se tosiaan olisi vähän suurempikin, mutta kun ilmakehä ei siellä suurenna sitä lainkaan, niin se näyttää yhtä suurelta usein kuin alempanakin ollessaan.

  14. Erastothenes laski aikoinaan Maan ympärysmitan. Toki hänellä oli oletuksia, jotka eivät ole aivan täsmällisen tarkkoja, mutta yllättävän lähellä laskutoimitus kaiketi oli nykyistä käsitystä ”Maapallon ympärysmitasta”.

    https://en.wikipedia.org/wiki/Eratosthenes

    Lisäksi:

    https://www.universetoday.com/117843/how-did-we-find-the-distance-to-the-sun/

    Parallaksia, pientä kulmaa, mittaamalla voidaan tehdä arvioita taivaankappaleiden etäisyyksistä. Nyt on varsin rajallisesti aikaa tutkia tätä asiaa, mutta ymmärtänette, että täytyy asian kanssa vähän järkeäkin käyttää. Tieteessähän teorian *pitäisi* kaatua, jos löytyy yksikin asia, joka osoittautuu virheelliseksi.

    • Ymmärrän varsin jo aivan vasta kosmologiseen totuuteen heränneenä hyvin sen että antiikin Erastothenes ja kumppanit viis veisasivat Israelin JHVH’n yliluonnollisesta ilmoituksesta sekä myös muiden Raamatun ajan merkittävien muinaisten sivilisaatioiden pääpiirteiltään yhtenäväisistä maailmankäsityksistä israelilaisten kanssa eli kiinteällä kupolilla suojatusta Litteästä Maasta joka lepää perustuksillaan.

      Jo n. 300 eKr pallomalliaan (vai pallejaan?! 🙂 vilauttaneet olivat kreikkalaisia luonnonpalvojafilosofeja. Raamatun Jumalasta vähät välittävinä jo he lähtivät siitä että pallolla mahdollisesti eletään (joka vakiintui kopernikaanisen vallankumouksen myötä 1800 vuotta myöhemmin) joka vieläpä kiertää aurinkoa tai tarkemmin sanoen Heliosta joka oli yksi kreikkalaisten merkittävimmistä jumalista. Lisää aiheesta tässä videossa otsikolla ”Litteä Maa: osoittiko Erastothenes Jumalan valehtelijaksi?”:

      https://www.youtube.com/watch?v=3JFbCRjByf8

      Uskonnollis-filosofia historiallisia totuuksia ei kannata ohittaa kosmologisissa kysymyksissä sillä maailmassa ei ole olemassakaan sellaista itseristiriitaa kuin ”uskonnoton maailmankäsitys” puhutaanpa sitten maapallosta, Big Bangista tai Litteästä Maasta.

      • ”… joka vieläpä kiertää aurinkoa tai tarkemmin sanoen Heliosta joka oli yksi kreikkalaisten merkittävimmistä jumalista.”

        Piti lisäämän tuohon että tottakai aurinkoa palvoneet kreikkalaiset pakanat sekä pallomallinsa lopullisesti rakentanut Kopernikus ym saatanaa palvovat vapaamuurari-tiedemiehet lähtivät kosmologisissa ennakko-oletuksissaan siitä että kaikki piti saada kiertämään heidän auringonjumalaansa (Baal / Nimrod, Osiris, Helios ja jopa roomalais-katolinen toinen ”Kristus” jne).

        Tuomo, kuulostaako tutulta?

      • Omatunto kolkuttaa…Suonette anteeksi tuon yllä olevan karkean ilmaisun. Tarkoitus oli olla vain ”hauska” mutta tunnustettakoon että kielenkäyttö ei ollut sopivaa. Pete voi poistaa kommentin tai poistaa siitä tuon nimeltä mainitsemattoman ilmaisun niin se on ok. Välillä karkaa mopo käsistä vaikka omasta puolestani (ei siis koko tiimimme puolesta) tosin voimakastakaan kielenkäyttöä ei tarvitse kavahtaa kunhan pysytään asiallisella linjalla eikä mennä liiallisuuksiin tai suoranaisiin räävittömyyksiin.

        Kiitos ja siunausta!

  15. Aina jotain muokattavaa: ”sillä maailmassa ei ole olemassakaan PERUSTUKSILTAAN / JUURILTAAN sellaista itseristiriitaa kuin ”uskonnoton maailmankäsitys” puhutaanpa sitten maapallosta, Big Bangista tai Litteästä Maasta.” Kaikissa maailmankäsityksessä vaikuttaa PERUSTUKSILTAAN uskonto muodossa tai toisessa.

  16. Mutta jos aivan puhtaasti Raamatusta haluaisimme määritellä maailmankaikkeutta, niin eikö sieltä olisi löydettävissä myös geosentrinen pallomalli? Kun sehän on se malli, jossa aurinko laskee ja nousee ihan kirjaimellisesti, ja siitäkin Raamattu puhuu (erikseen mainitsematta, että kyse on vertauskuvallisuudesta tai näennäisyydestä). Miksi se olisi tulkittava enemmän näennäiseksi kuin täällä korostetut kohdat? Litteän Maan mallissa aurinko ei laske vaan häipyy horisontin taakse.

    • Auringon nousut ja laskut pitäisi tulkita näennäisyydeksi koska sen nousut ja laskut tapahtuu perspektiivissä, eikä oikeasti. Esimerkiksi, jos tarkkailet lähestyvää lentokonetta joka tulee kohtisuoraa sinua, jättäen jälkeensä joko normaalin jättövanan taikka kemikaalivanan, niin sen vana nousee silmiesi edessä aina siihen asti kunnes se on suoraan pääsi yläpuolella. Ja vastaavasti, sama vana alkaa laskemaan alaspäin kun käännyt ympäri 180 astetta. Asian voi havaita myös jos ottaa panoraamakuvan sivusuuntaisesta näkökulmasta: https://goo.gl/images/odLM8e
      Nuo näennäiset nousut ja laskut eivät suinkaan tarkoita, että kyse olisi todellisesta noususta tai laskusta, koska me tiedämme/uskomme oletusarvoisesti että lentokone lentää pääsääntöisesti lähes koko ajan samalla korkeudella.

      Sen sijaan että olisivat kirjoittaineet Raamattuun, ”aurinko laski”, he olisivat toki voineet kirjoittaa että ”aurinko laski näennäisesti”, mutta oliko alkuteksteissä sellaista sanaa edes olemassa?

      Jos itse sanot maapallo-uskovaisena, että ”aurinko laski”, niin tottahan toki me tiedämme, että se sinunkin mielestä laski vain näennäisesti, koska Maan oletettu eliptinen kiertorata auringon ympäri ei tee kovinkaan nopeasti muutosta siihen mitä sinä näet muutamassa tunnissa. Joten oletusarvoisesti voidaan kait sanoa, ettet sinäkään tarkoittanut sanonnallasi että auringon korkeus/etäisyys muuttui, vaan että se kaarevuuden takia ainoastaan häipyi horisontin taakse.

      Voidaan ajatella asiaa myös niin, että jos Tuomo sanoi, että ”aurinko laski”, hän ei tietenkään tarkoittanut että aurinko laski, vaan että se oli maapallo joka kiersi akselinsa ympäri, ja että hän vain sanoi sen laskevan, koska ei keksinyt parempaa tapaa sanoa sen yksinkertaisella tavalla. On kait siis yleisesti hyväksyttävä tapa sanoa että ”aurinko laski”, silloin kun uskoo maapallon liikkuneen radallaan, taikka vaihtoehtoisesti, että aurinko laskeutui perspektiivissä, mutta ei oikeasti.

      • Juu, ymmärrän pointtisi tässä kohdin. 😀 Lentokoneiden reitit taivaalla ovat tärkeä huomio. Todennäköisesti otan joitakin muita kysymyskohtia esille myöhemmin.

      • Pitääpä tosiaan tarkistaa heprealaisista alkutekteistä miten esim. ”aurinko laski” tulisi kirjaimellisesti kääntää sanasta sanaan. Ei olisi yllätys jos paljastuisi taas jotain uudenlaista syvyyttä.

  17. ”auringon lasku” -ilmaus on tuntunut huonolta pallomaan termiltä, mutta nyt juuri tajusin että virallisen opetuksen mukaan se vasta väärin onkin. Nimittäin katsojahan siinä laskee maapallon kyydissä taaksepäin alkavaa takaperin volttia aurinkoon nähden. Tasamaalla aurinko on sentään se joka laskee, vaikkakin vaan sinne perspektiiviisi.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*